keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Sinun puolestasi tehty siivous vai jotain niin paljon enemmän? Paljonko kotisiivouksesta jää maksettavaa kotitalousvähennyksen jälkeen?

 Postaus kirjoitettu osana kaupallista yhteistyötä yrityksen Pro-kaks kanssa. Tästä painamalla pääset heidän kotisivuilleen.


Se oli torstai 17.9., kun odottelin Pro-kakkosen Annukkaa meille kotiin, jännitti. Hän oli ottanut minuun yhteyttä ja kysynyt, olisinko kiinnostunut tekemään heidän kanssaan yhteistyötä nähtyään instagramissani julkaisun, jossa tuskailin inhoavani siivousta. Somessa sitä törmää yhteen jos toiseen kummalliseen yhteistyöehdotukseen ja olin ihan todella hämilläni siitä, miten tässä raadollisessakin somemaailmassa joku todella halusi tehdä yhteistyötä niin, että saisin täysin itse määritellä, mitä jakaisin.

 Niin usein tulee yhteistyöpyyntöjä , joissa ollaan vailla vaikka mitä, mutta ei olla valmiinta antamaan itse ollenkaan.( toki olen itse äärimmäisen tarkka siitä mitä kaupallisia teen. On oltava aito, 110% innostuminen jutusta ja arvot kohdattava.) Tässä olikin ihan erilainen kuvio. Minulta haluttiin aitoa, rehellistä kokemusta siitä, millaiselta meistä perheenä tuntuu, kun arjessa saa apua siivouksen kanssa keskelle pikkulasten, töiden ja koiran kanssa joskus kiireiseltäkin tuntuviin kuukausiin. Annukan kanssa juttu lähti heti lentämään ja hänen mieletön suhtautumisensa työhönsä ihastutti!


Annukka tuli, kertoi minulle palvelun sisällöistä, kävimme läpi sen, mitä heidän siivouksiinsa kuuluu, miten palvelua voi räätälöidä ja sitähän voi! Mahdollista on jopa se, että siivouksen yhteydessä he toimittavat petivaatteet pesulaan, jotka sitten palautetaan pestyinä ja mankeloituina takaisin paikoilleen seuraavan siivouksen yhteydessä! Yllätyin siitä, miten rentoa ja joustavaa palvelun muokkaaminen oli. Huomasi kyllä, että tässä rakennetaan palvelukokonaisuutta kotiin keskelle elämää, eikä toimistoon. 

Tuosta päivästä eteenpäin he ovat käyneet siivoamassa meillä noin kerran kuukaudessa ja nyt kerron, miten se on vaikuttanut arkeen. Aika paljon nimittäin enemmän, kuin me osattiin odottaa.

Muistan aina sen tunteen, kun tulin ensimmäisen kerran kotiin, jonka Pro-kakkosen väki oli siivonnut. Kello oli jo puoli yhdeksän illalla,  olin loputtoman poikki ja ihan oikeasti tuntui että itku pääsee, kun niin monen tunnin urakka oli poissa omilta harteilta! Seuraava päivä oli perjantai, joka tuolloin oli meidän vapaapäivä. Kun se oli aiemmin mennyt lasten kanssa tuuskatessa siivousta hiki hatussa,  kutsuin ystävän kahville, lapsille leikkiseuraa ja tein käsitöitä puhtaassa kodissa.

Tuolloin heräsin siihen, että siivouspalvelun lisäksi saimme niin paljon muutakin, jotain vielä arvokkaampaa: aikaa! Aikaa, joka vapautuu kaikkeen muuhun. Kun neliöitä on kodissa 147, siivoukseen yksin kuluu oikeasti usea tunti. Yhtäkkiä tuo aika oli vapautunut kaikelle muulle, sellaiselle, jota ei oikeastaan koskaan ehdi tekemään.

 Ajallinen hyöty ei edes jää pelkästään siihen siivouspäivään, vaan jatkuu läpi muunkin arjen. Kun joku tekee oikeasti perusteellisen siivouksen muutaman viikon välein, voi itse ottaa välisiivoukset rennommin. Esimerkiksi Pro-kaks puhdistaa joka siivouksen yhteydessä jopa lattiakaivot, tällöin isoja ylläreitä ei pääse kertymään, vaan kaikki paikat tulee käytyä läpi säännöllisesti. 




Sen lisäksi, että Pro-kakkosen työntekijät ovat tulleet jokaisena siivousaamuna meille hymy huulillaan huomioiden hoitoon lähtemässä olevat lapset, riemuinneet kanssani uudesta työpaikasta, on muutenkin ollut ihanaa, miten asiakasta huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Kun jouluviikolta oli peruuntunut aikoja, tuli viestiä, että halulttaisiinko siirtää oma siivouksemme jouluviikolle. Tuo siivous onkin ollut ensimmäisen lisäksi erityisen mieleenpainuva.

 Olin itse töissä vielä aatonaattona, mutta siitä huolimatta vietimme joulua kodissa, jossa oltiin siivottu kunnolla, kylppärin lattioita myöden. Joo, jouluksi ei ole pakko siivota, mutta itse en osaa rentoutua sotkun keskellä ja olisin aatonaattoiltana aloittanut jonkinlaisen siivouksen kuitenkin. Nytpä ei tarvinnut, vaan sain alkaa paistamaan torttuja joululaulujen soidessa. 

Meidän ikkunatkin ovat tuottaneet hieman ongelmia, kun ikkunatehtaalla on jäänyt ikkunoihin jotakin silikonijäämää tms. Annukka on kärsivällisesti selvittänyt asiaa ja hankkinut jopa uusia pesuaineita, jotta ikkunat saataisiin puhtaiksi. Sellaista on oikea asiakaspalvelu: halua aidosti löytää ratkaisu ongelmiin.


Siivous on tärkeä osa kodin ylläpitoa, mutta mulle ainakin sellainen pakollinen paha, inhoan siivousta mutta rakastan puhdasta kotia. Olen aina aiemmin ajatellut, että siivouksen ostaminen on tavallisille ihmisille  täysin saavuttamattomissa oleva asia, mutta niin paljon  se on meidän arkeamme helpottanut, että aloimme tosissamme selvittää sitä, minkä verran siivouksesta jää itselle maksettavaa kotitalousvähennyksen jälkeen. 

Vastaus löytyy verottajan sivuilta, laitan vielä linkin TÄHÄN.

Kotitalousvähennys kotisiivouksesta on 40% siitä työn osuudesta, jonka olet maksanut, omavastuu on 100e/ vuosi. Tästä olin yllättynyt, -40% siivouksen hinnasta on aika tuntuva alennus!

Yhtä henkilöä kohden on mahdollista saada vuotta kohden hyvitystä maksimissaan 2250e, mutta se tarkoittaa, että maksimi tulee vastaan, jos ostat siivousta yli 5870e vuodessa. Tuon vajaan kuuden tonnin jälkeen siis ei voi enää vähennyksiä saada enempää kuin  tuo 2250e. Tosin harva ehkä laittaa noin suurta summaa vuodessa siivoukseen, haha. Ja jos laittaa, voi esimerkiksi puoliso laittaa vielä toiset vajaa kuusi tuhatta euroa saaden oman kotitalousvähennyksen. 

Esimerkiksi Pro-kaks laskuttaa neljän tunnin siivoustyöstä 180e. Mun laskujen mukaan siis yksi, todella paljon siivousta sisältävä esimerkki  menisi näin: jos ostat tuon siivouksen kahden viikon välein, se tekee vuodessa 4680e työtä. 4680e:n työosuudesta kotitalousvähennyksen ja omavastuun jälkeen itselle jää maksettavaksi 2908e eli 111,85e/ kerta. 

Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, mikä on varmasti monessa muussakin lapsiperheessä: reilu 200e kuussa siivoukseen on liian paljo, vaikka se niin paljon arkea helpottaisikin. Tuolla siivousmäärällä ei tarvitsisi itse siivota juuri yhtään! 

Kuitenkin  tuo reilu satanen kuussa kuulostaa jo sellaiselta, minkä saisi helposti säästettyä kun katsoisi, mitä suoratoistopalveluita voisi irtisanoa, ja muutaman muun juoksevan kulun nyt, kun olemme molemmat jo takaisin työelämässä. Tätä  jäämme nyt makustelemaan, yhden asian kuitenkin päätimme: ennen joulua ja muutenkin silloin tällöin ainakin aiomme palvelua ostaa. Satanen joulukiireen tai isojen juhlienlaiton keskellä täydellisesti siivotusta kodista tuntuu meille ehdottomasti sijoittamisen arvoiselta!


Yksi asia vielä, mitä erityisesti haluaisin nostaa. Isovanhemmat ja muut sukulaiset, jotka mietitte, miten voisi lapsiperheiden arkea helpottaa. Ostakaa lahjaksi siivouspalvelua! Ja babyshowereita järjestävät porukat, mitä jos ostaisitte tulevalle äidille porukalla siivousapua, en usko olevan sellaista  ihmistä kovinkaan montaa, joka ei moisesta olisi mielissään! Usein sitä tavaraa on jo kaikilla, siksi tällainen luksus ja oikeasti iso apu arjen keskelle on ihan omaa luokkaansa.

Nyt lopetan, ennenkuin menee ihan liian pitkäksi! Voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta ehkä se ei ole viisasta, haha. 

Kiitos vielä, Pro-kaks! Olette auttaneet arjessamme paljon enemmän kuin uskottekaan näiden viime kuukausien aikana! <3

- Reetta



sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Kodinvaihtaja -koira lapsiperheeseen - kunnon kirppismuija osti koiransakin käytettynä

 Kohta kahdeksan vuotta sitä on jahkailtu, soitettu kasvattajille ja haaveiltu -koiraa. Aina on lopulta peräännytty, siirretty myöhemmäksi. Josko joskus on vielä parempi aika... Sitten siinä omassa kodissa viimeistään. 

Sitten, ihan yllättäen päätös oltiin tehty muutamassa päivässä, meille tulisi viimein koira. Ja vielä aikuinen kodinvaihtaja! Nyt koira on ollut meillä vajaan kuukauden ja kaikesta lisääntyneestä karvamäärästä huolimatta onneksi uskallettiin ottaa hänet meille, hän on jo nyt täysin korvaamaton perheenjäsen. 

Mua on huvittanut jotenkin hauskana ajatuksena se, että intohimoisena kirppistelijänä ostin koiranikin second handina kuten vaatteenikin enkä "uutena", haha. 


Miten tähän päädyttiin ja miten on mennyt? Miten lapset ovat sopeutuneet isoon koiraan ja miten koira on kotiutunut? Voinko suositella kodinvaihtajaa lapsiperheeseen?

Instagramin stoorit- osiossa vastaan tuli kuva ja teksti, että ihana koira olisi uutta kotia vailla. Vastasin stooriin vitsillä, että ei saa tällaisia kuvia laittaa, meillä on liian kova koirakuume, sitä ei saa pahentaa! Keskustelu koirasta jatkui, meidän kiinnostus heräsi yhä enemmän, ajoimme parisataa kilometriä katsomaan koiraa ja oltiin myytyjä heti! 

Meitä oli vastassa vähän yli-innokas, ihmisrakas ja valmiiksi lapsiin tottunut puolitoistavuotias veijari, johon oli vähän hankalaa olla rakastumatta! Kyseltiin ja keskusteltiin paljon koiran tähänastisesta elämästä, tavoista ja muista.

Kävimme katsomassa koiraa vielä uudelleen lasten kanssa ja kun sekin meni hienosti, sovimme päivän, jolloin Musti haettaisiin omaan, loppuelämän kotiin. <



Näin kirjoitettuna kuulostaa siltä, että päätös tehtiin tosi kevyin perustein ja harkitsematta, mutta ei se niin mennyt. Kun koiraa on miettinyt ja haaveillut 8 vuotta, on siihen ehtinyt motivoitua ja asennoitua aika tavalla. Ja kun kyseessä on kodinvaihtaja, vaatii se erityistä sitoutumista. Ei voi ottaa koiraa, joka jo kertaalleen vaihtaa kotia, ellei ole valmis itse sitoutumaan koiraan sitten lopullisesti. 

Valmistauduttiin parhaamme mukaan ja huolellisesti uuden asukkaan saapumiseen, uskoaksemme saatiinkin tehtyä siirtymästä koiralle ja lapsille mukava kokemus, mutta silti moni asia meni ihan eri tavallakin kuin olimme ajatelleet, haha. 

Ensinnäkin, entisessä kodissa täysin ulkokoirana ollut Mustimme ei täällä suostunutkaan nukkumaan ulkona, vaan hyvin päättäväisesti asettautui sisälle nukkumaan vallaten kaikki pehmeimmät paikat. Oltiin ajateltu, että koira haluaisi olla ulkona tutussa kopissaan ja ehkä kesällä alkaisimme opettaa myös sisälläoloa kun ulko- ja sisälämpötilan ero on pieni. 

Täällä on hienosti oppinut pyytämään päästä sekä sisälle että ulos, mutta yleensä haluaa olla siellä missä me muutkin olemme.

Toiseksi, olimme varautuneet siihen, että kun koira on fyysisesti täysikasvuinen ja heihin verrattuna iso, 30 kiloa painava ja vielä vieras, meillä menisi paljon aikaa, että lapset tottuvat ja vapautuvat koiran seurassa. Ajattelimme, että meidän täytyy tosi varovasti tutustuttaa heitä toisiinsa, ettei vain kukaan lapsi esimerkiksi säikähdä koiraa ja ala pelätä. Toisin kävi! He olivat koiran kanssa heti ihan sinut eivätkä pelänneet ollenkaan. 

Ennemmin on ollut toppuuttelemista, että antavat koiran olla myös rauhassa. Tosin kun lapset ohjaa leikkeihinsä sillä ajatuksella, että koira saisi rauhaa, menee koira sitten itse lasten perässä heidän luokseen, haha. Useimmiten tämä meidän karvamöykky haluaa olla siellä, missä on eniten meteliä ja elämää. Toki hänellä on myös oma paikka ja lapsille on opetettu, ettei sinne mennä. Koirallakin pitää olla mahdollisuus omaan rauhaan.



Koira on kotiutunut hienosti. Tottakai hänellä on paljon uutta ja myös hämmennystä on ollut ilmassa, mutta vaikuttaa olevan onnellinen, oppineen uudet rutiinit ja selkeästi nauttivan olostaan.

 Entisessä kodissa häntä ei kuulemma juurikaan lenkitetty ja täällä nauttii siitäkin täysin rinnoin, vaikka hihnassa kulkeminen vielä treeniä vaatiikin. Säännöllinen lenkkeily on myös ollut hyvä tapa tutustua uuteen ympäristöön ja luoda tuttuja rutiineja. Musti tietääkin itse, milloin ollaan lähdössä lenkille, työntää innoissaan pään valjaisiin ja nenä omistajan jalassa kiinni ulkokamppeita pukiessa malttamattomana odottaa, että eikö sitä jo mennä! 

 Pääosin kaikki on mennyt hyvin! Toki haasteitakin on, kuten kaikkien muutosten kanssa. Esimerkiksi poisoppiminen joistakin tavoista, jotka eivät täällä ole toivottuja. Kuitenkin kaikkinensa varmasti näin pääsee "helpommalla" kuin pääsisi pennun kanssa! Kunhan tietää koiran taustan kunnolla ennen ostopäätöstä. 

Meidän kohdalla taisi käydä lottovoitto puolin ja toisin. Me saimme aivan huipun koiran pienemmällä vaivalla kuin pentu, peruskäskyt ja muut ovat jo hallussa. Musti taas sai uuden, rakastavan kodin, jossa saa elää selkeästi enemmän omannäköistään elämää. 


Olen kiitollinen entisille omistajille siitä, että he halusivat koiran kotiin, jossa sen kanssa tehtäisiin ja oltaisiin enemmän. He ymmärsivät, ettei Musti suinkaan ollut "pelkkä" ulkokoira jollaiseksi se oli ajanpuutteen vuoksi vähän jäänyt. 

On ollut mukavaa vaihtaa kuulumisia ja ihana, että he niin aidosti sydämestään halusivat Mustille hyvän kodin. <3 

Tämä onkin herättänyt ajattelemaan, että miksi tosiaan koiraa hankittaessa mietitään aina lähtökohtaisesti pentua? Uskon, että näille "käytetyille" koirille ei ole liikaa uusia koteja, voisitko sinä, koiraa harkitseva tarjota rakastavan kodin jollekin, joka sitä etsii? 

Tuu seurailemaan meidän ja Mustin elämää myös instaan @tusinakoti ❤️

-Reetta


maanantai 26. lokakuuta 2020

Miltä tuntui olla 18-vuotias äiti? Miten suhtaudun nuoreen ikääni äitinä nyt?

 Oon jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa postauksen siitä, millaista mun mielestä oli tulla nuorena äidiksi ja millaista on olla nuori äiti. Miten koin äidiksi tulemisen silloin muutamaa päivää vaille  yhdeksäntoistavuotiaana ja mitä ajattelen asiasta näin jälkikäteen. Olen tällä hetkellä siis kohta 26- vuotias kolmen lapsen äiti.

Ajattelin että kirjoitan ajatuksiani ja sitten vastailen aiheesta minulle esitettyihin kysymyksiin, ja kysymykset olivatkin niin hyviä, että  tarinasta iso osa tuleekin aikalailla kerrotuksi jo niihin vastaamalla. Kysymyksiin siis ihan aluksi, sitten lopuksi kirjoitan vielä lisää omia ajatuksiani aiheesta.




Näitä asioita kysyitte instagramissa: 


" oliko syy lasten "hankkimiselle" niin nuorena uskonnollinen?" 

Jos minulta oltaisiin kysytty tuolloin, olisin vastannut että ei, olen vain aina halunnut äidiksi. Mutta kyllä se syy kuitenkin uskonnollinen oli. Olimme tuolloin vanhollislestadiolainen nuori pariskunta ja ratkaisu perheen "perustamisesta" nuorena oli kohdallamme kyllä vahvasti uskosta kumpuavaa. Menimme naimisiin elääksemme yhteistä elämää ja lapsi sai alkunsa heti. Korostan kuitenkin, että raskaus oli toivottu, olimme molemmat haljeta onnesta raskaustestin näytettyä plussaa. Olemme olleet lapsistamme aina onnellisia ja kiitollisia, ymmärrämme olevamme onnekkaita saatuamme nuo kolme ihmettä. Eikä lasten saaminen sinällään uskoon liittynyt, se on vain varmasti aikaistanut sitä hieman.


" Kun sait ensimmäisen lapsen, koitko itse että olet nuori äiti?" 

Kyllä ja en. Tiesin tietysti kyllä olevani nuori, mutta olin asennoitunut äidiksi tulemiseen niin pitkään, että en osannut ajatella sen kummemmin asiaa oman ikäni kautta. Minulla oli todella kova luottamus siitä, että kaikki menee hyvin ja olin erittäin innoissani asiasta. Samaan aikaan myös moni ikäisistäni ystävistä odotti vauvaa, joten koin todella luonnollisena sen, että olen äiti sen ikäisenä. Tosin jälkikäteen on tuntunut vähän hassulta ajatella, miten nuori sitä olikaan, haha. Etenkin aina  kun  joku pikkusisarukseni on saavuttanut tuon iän. On tuntunut aivan hullulta aina silloin ajatella, että olin todella niin nuori kuin tuo oma pikkusisarukseni on nyt! 


" Millaisia ennakkoluuloja  kohtasit ympäriltä - tutuilta tai tuntemattomilta, vai oliko niitä?"

Olen kohdannut aika vähän ennakkoluuloja, ainakin suoraan minulle ilmi tuotuina. Lähipiirissä ja näillä korkeuksilla muutenkin on totuttu siihen, että nuoria äitejä on paljon. Ennemmin ne ennakkoluulot ovat olleet  hauskoja, joitakin sellasia sääliviä katseita lukuunottamatta. Kerran esimerkiksi olimme ystäväni ja vauvojemme kanssa shoppailemassa,  kun ruokapaikan työntekijä katsoi meitä pitkään, pyysi jo valmiiksi anteeksi hassua kysymystään ja kysyi sitten, ovatko vauvat siis ihan oikeasti meidän omia. Oli ajatellut, että eivät voisi mitenkään olla, vaan olemme lastenvahteina. 




" oliko sulla itselläsi ennakkoluuloja "mitä muut meistä ajattelee",oliko ne turhia vai aiheellisia?"


Kieltämättä on ollut! Vanhoillislestadiolaisena sitä oli tottunut siihen, että ihmiset ihmettelevät omaa tapaani elää, ehkä säälivätkin. Varmasti nuo omat ajatukset ovat olleet osin aiheettomia, mutta osin myöskään varmasti en ole tajunnut sitä, miten moni on ollut jopa huolissaan siitä, että tulin äidiksi niin nuorena ja opiskelutkin jäivät kesken. Kuten ylempänä kirjoitin, kohtasin lopulta tosi vähän sellaista suoraa ihmettelyä tai kyseenalaistamista. Tunnustan kuitenkin sortuneeni nuorena äitinä vuosikasta rattaissa työntäessä raskausvatsan kanssa ajatelleeni  " kyllä kai nuo pitävät minua ihan hulluna." 

Kun jälkikäteen ajattelee, varmastikin minulla oli kova tarve näyttää että pärjään hyvin, vaikka nuori olenkin. Aluksi olinkin äitinä sellainen, että vaadin itseltäni liikoja, sittemmin onneksi olen oppinut rentoutumaan. Eikä se ole tehnyt minusta äitinä ollenkaan huonompaa, päin vastoin!


" "kadutko" mitään siinä valinnassa? Tai tekisitkö nyt jotain toisin? "

En ole koskaan, hetkeäkään katunut sitä, että olen saanut lapset, he ovat elämässäni tärkeimpiä ihmisiä. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, että en tekisi mitään toisin. Ollaan miehen kanssa naureskeltu sitä, että olisihan sitä ehtinyt vaikka olisikin viettänyt ensin vähän aikaa kahdestaan. Aloin oksentaa rajusti ensimmäisessä raskaudessani vain viikkoja sen jälkeen, kun olimme menneet naimisiin ja muuttaneet yhteen. Emme siis ehtineet kovin kauaa mitään ruusuista alkuhuumaa elämään, haha. 

Se hyvä puoli muuten tuossa heti perheelliseksi tulossa on, että on oppinut alusta saakka mahduttamaan oman elämän sekä parisuhteen sinne perhe-elämän keskelle. Ei osaa kokea asioiden tekemistä perheellisenä  kovin vaikeana, kun muunlaisestakaan aikuisen elämästä ei  ole kokemusta, kuin siitä perhe-elämästä. 




Sitten omia ajatuksia. Ajattelen pääosin todella positiivisesti siitä, että olin ja olen nuori äiti.  

En ole koskaan esimerkiksi kokenut, että minulta olisi jäänyt nuoruus elämättä sen vuoksi, että olen tullut äidiksi. Äidiksi tuleminen on ollut aina suurin haaveni ja mentyäni naimisiin iso toiveeni olikin tulla raskaaksi.  On kuitenkin todettava, että en minä silti lähtökohtaisesti olisi kannustamassa ihmisiä kahdeksantoistavuotiaina lapsia hankkimaan, haha. 

On asioita, joissa olisi päässyt varmasti paljon helpommalla vähän vanhempana. Esimerkiksi olisi ollut helpompaa opiskella loppuun ennen lapsia. Kuitenkin tuonkin kanssa kaikki meni lopulta hyvin. Saimme järjestettyä esikoisemme hoidon minun palattua kouluun niin, ettei hänen tarvinnut mennä päiväkotiin ja kaikesta huolimatta valmistuin erinomaisin arvosanoin. 

Kuitenkin olen tehnyt tuon kokemuksen perusteella päätöksen siirtää jatko-opinnot suosiolla sinne, kun lapset ovat vähän isompia. Se on kaikille helpompaa niin.

Nuorempana myös stressasin enemmän muiden mielipiteistä kuin nykyään, enkä samalla tavalla osannut pitää aina puoliani. 

Yksi inhottavimmista nuorena äidiksi tulon lieveilmiöistä on se, että niin nuorta  äitiä ei kokemukseni mukaan otettu samalla tavalla yhtä vakavasti, kuin nyt vähän vanhempaa. Esimerkiksi esikoista synnyttämään mennessä (lapsivedet menivät kotona ja mukana runsaasti verta) minua  tytöteltiin ja sanottiin, että olet vain pissannut housuun ja luulit sitä lapsivedeksi. Samaa koin usein silloinkin, kun vein lasta terveydenhuollon piiriin, liian usein sain osakseni vähättelyä huoleni kanssa. Toki kyse voi olla sattumastakin, mutta nykyisin en kohtaa samanlaista vähättelyä kuin tuolloin kohtasin.


Kolmatta odottaessa tunsin olevani jo vanha tekijä, olinhan jo kaksikymmentäneljä, yli viisi vuotta alle ensisynnyttäjien keski-iän, haha


Toisaalta on taas ihan hirveästi asioita, joissa on päässyt todella paljon helpommalla juuri sen vuoksi, että on ollut niin nuori. Yksi isoimmista asioista on ehdottomasti se, että kun tuli äidiksi niin nuorena, on oppinut väkisinkin tekemään kaiken lasten kanssa. En ole kokenut vanhemmuutta niin työläänä, kun olen koko aikuisikäni ollut pienten lasten äiti. 

Joku voisi sanoa että miten surullista, mutta itse ajattelen ihan toisin. Olen hyvin pystynyt toteuttamaan itseäni ja unelmiani pienten lasten äitinä ja kun lapseni ovat aikanaan isoja, olen itse vielä parhaassa iässä! Ehdin vallan mainiosti kokea sitten, miltä vaikkapa työssäkäynti tuntuu ilman, että kuskataan samalla päiväkotilaisia edestakaisin. 

Myös yövalvomisten uskallan väittää tuntuneen kevyemmältä alle kaksikymppisenä kuin ne tuntuisivat yli kolmikymppisenä. 

Kun sain esikoiseni syliin synnytyssairaalassa, en epäröinyt hetkeäkään, ettenkö häntä osaisi hoitaa tai etteivätkö asiat menisi hyvin. Olin silloin ja olen edelleenkin sitä mieltä, että ikää tärkeämpää vanhemmuudessa on halu ja asenne. Halu tehdä kaikkensa lapsen eteen, selvittää asioita ja olla valmis kyseenalaistamaan omaa käyttäytymistään vanhempana, muuttamaan tapaansa toimia ja oppimaan jatkuvasti. 

Ja meillä onkin mennyt oikein mukavasti. Nuoresta iästä huolimatta  olemme perheenä eläneet aina hyvin tasaista ja vakaata arkea. Olemme kai eläneet aika samalla tavalla kuin muutkin perheelliset, vähän aiemmalla startilla vain. 

Olemme olleet kuten ketkä tahansa lapsiaan yli kaiken rakastavat vanhemmat, jotka pohtivat iltaisin, miten minkäkin eteen ilmestyvän haasteen kanssa edetään. Olemme kasvattaneet lapsiamme parhaamme mukaan, perehtyneet asioihin ja tehneet kaikkemme, että lapsillamme olisi hyvä olla. Olemme turhautuneet ja kokeneet epävarmuutta kuten kuka tahansa muukin vanhempi tekee.



Nykyään koen, että nuori ikäni tulla äidiksi ei enää näy kovinkaan usein elämässäni. Lähinnä silloin, kun joku hämmästyy minun kertoessa olevani kolmen lapsen äiti muistan, että totta, olen ehkä keskivertoa nuorempi sellaiseen. Ja kaikista eniten siinä, että lähes poikkeuksetta olen nuorin aikuisista lasteni vanhempainilloissa ja harrastusten odotustiloissa, haha.

Olemme aivan tavallinen perhe tavallisine lapsiperheen elämän juttuineen, omakotitaloineen ja farkku-Volvoineen kaikkineen. 

Tulipa pitkä teksti, pakko alkaa lopetella. Loppusanoiksi voisin sanoa, että ikä ei tee sinusta automaattisesti sen huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin kenestä tahansa muustakaan. Sen ratkaisevat aivan muut asiat. Eikä edes sen valmiimpaa välttämättä. En oikein tiedä, onko meistä lopulta kukaan valmis vanhemmaksi iästä huolimatta? Siihen täytyy kasvaa, meistä jokaisen.

Rakkautta! 

Tervetuloa seuraamaan arkeamme myös instagramiin https://www.instagram.com/tusinakoti/

-Reetta 















sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Rakentajan muistilista - näin me päästiin alkuun rakentamisessa

Meidän  rakennusprojekti herätti paljon  kiinnostusta ja ajattelin nyt raksarupeaman jälkeen koota sellaisen rakentajan muistilistan, jolla me päästiin alkuun. Ne asiat, jotka meidän mielestä kannattaa pitää muistissa, kun rakentamista aloittaa.

Tämä ei ole mikään ammattilaisen kokoama "kaikki, mitä sinun tarvitsee tietää rakentamisesta" -teos, mutta mielestäni sisältää aika kattavasti erilaisia huomioita, asioita, mitä pitää ottaa huomioon rakentamista suunniteltaessa. 





- varaa aikaa!


Rakentaminen jos joku on asia, jossa maltti on valttia. Etenkin suunnittelussa kannattaa pitää kiire kaukana. Harmittaisi varmasti muuttaa kotiin, joka on jo suunnitteluvaiheessa "kustu" kiireellä.

Käytä rauhassa aikaa esimerkiksi lämmitysmuodon ja muiden isojen kysymysten valintaan. Suunnittele alusta saakka myös se, minkä verran olet valmis  realistisesti tekemään  itse ja mihin palkkaat työntekijöitä. Haluatko säästää euroissa, ja olet valmis antamaan (meinasin kirjoittaa "paljon", mutta todellisuus on KAIKEN) omasta ajastasi, haha. 

Kannattaa ottaa huomioon myös se, että rakennusaikana on paljon kuluja. Onko kannattavampaa kuitenkin palkata ainakin hetkeksi ammattilaisia, jotta rakennusajan kulut eivät juokse aivan loputtoman kauan? 

Lisäksi suosittelen miettimään mm. materiaalivalinnat mahdollisimman ajoissa. Rakentamisen loppukiireessä ja -väsyssä oli niiiiin helpottavaa, kun päätökset oltiin tehty jo valmiiksi, eikä tarvinnut miettiä seinien sävyjä tai valintaa vetolaatikoiden ja kaapinovien välillä. Me teimme esimerkiksi kaluste- ja kodinkonekaupat (ja oikeastaan kaikki pintamateriaalikaupat) TODELLA ajoissa. Onneksi. Loppusuoralla oltaisiin tehty hätiköityjä päätöksiä väsyneinä, nyt saatiin vain vastaanottaa jo alun innostuksen ja voimantunteen vallassa harkiten valitut pintajutut. 

-kartoita tarpeet ja resurssit, selvitä haaveidesi hinta 


Olisi ihanaa rakentaa unelmien koti ilman budjettia, mutta harvalla meistä taitaa olla moiseen mahdollisuus. Kartoita siis tarkkaan, mitä tarvitset ja mistä olisit valmis maksamaan. Selvitä suunnilleen tulevan hankkeesi hinta ennen pankkiin menemistä. 

Isot ikkunat olivat meille yksi suurimmista haaveista, niistä ei tingitty eikä ole kaduttanut hetkeäkään. 



-tontin valinta


Mieti, haluatko oman vai vuokratontin. Muista maaperätutkimus ennen kauppoja tontista, jotta ei tule isoja yllätyksiä. Maatyöt ovat kalliita ilmankin yllättäviä paalutuksia tai muita isoja operaatioita.

Me päädyttiin omaan tonttiin sillä laskettiin, että se tulee pidemmän päälle  edullisemmaksi kuin vuokratontti, vaikka rakennusvaiheessa lohkaiseekin  siivun budjetista. 

-kilpailuta ja vertaa huolella


Talotoimittajia kilpailuttaessa saa olla tarkkana. Aina pelkkä hinta ei sano juuri mitään, sillä toimitussisältö voi vaihdella älyttömän paljon. Ole siis tarkkana ja vaadi kaikki tarjoukset selkeinä sisältöineen, kirjallisina. Kun olet päättänyt talotoimittan ja paketin sisällön, pyydä tarkka kustannusarvio talotoimittajalta  lainaa varten.

Moni ottaakin tässä vaiheessa vastaavan mestarin mukaan neuvotteluihin. Hän huolehtii, että olet tietoinen talotoimittajan tarjouksen sisällöstä, etkä ylläty rakennusvaiheessa, että eikö tähän tosiaan kuulunutkaan ulkovuorausta. 


- rahoitus kuntoon


Älä kuitenkaan mene pankkiin ns. hattu kourassa anomaan, saisiko mahdollisesti lainaa, vaan kilpailuta eri pankit, laita pankit kilpailemaan sinusta. Kun tiedät tulevan hankkeesi hinnan, se helpottaa pankkien kilpailuttamista huimasti. Pankit myös laskevat, ettei laina ole kohtuuttoman iso tuloihisi nähden. 



Tässä vaiheessa on vielä helppo muuttaa suunnitelmia, jos tuli valittua liian kalliita suunnitelmia omalle lompakolle. 

- luvat kuntoon


Tontilla rakennustöitä ei saa aloittaa ennen rakennusluvan saamista, luonnollisestikaan. Kaupungista saa apua siihen, mitä kaikkea rakennuslupahakemukseen pitää liitteeksi hankkia. (Esimerkiksi naapurikuulemiset jne)

Joissakin paikoissa rakennuslupaa saa odotella tovin, toisissa sen voi saada jopa viikossa.

-hanki vastaava mestari


Mestari on tietysti sekä pakollinen, mutta ennenkaikkea iso apu sinulle. Voit aina kysyä häneltä, kun joku epäilyttää. On hänen tehtävänsä valvoa, että asiat menevät kuten on sovittu ja suunniteltu. 

Me saatiin vastaavalta mestarilta apua myös paljon, jos tuli ongelmia jonkin firman kanssa. Hän tietää rakentamisesta ja pitää sinun sekä tulevan kotisi puolia. 

-muista vakuutukset


Harmittaisi, jos talkoisiin tullut sukulainen satuttaisi itsensä rakennustyömaalla, eikä hänellä olisi itsellään vakuutusta ja hän joutuisi maksamaan kalliisti sinun taloasi tehdessä sattuneesta vahingosta. 

Me koettiin, että vähin mitä voidaan tehdä, kun ihmiset tulevat auttamaan meitä talonrakennuksessa on vakuuttaa heidät kunnolla. Raksalla voi sattua kaikenlaista! 

Myös varkaat ovat erittäin kiinnostuneita rakenteilla olevista taloista. Ne ovat helposti murtauduttavissa, täynnä kalliita työkaluja. 

Puhumattakaan kaikkien työkoneiden, valojen ym. aiheuttamasta tulipaloriskistä. Ei harmittaisi lainkaan, jos rakenteilla ollut talo palaisi maan tasalle ilman vakuutuksia, eihän? Apua! Ihan oikeasti vakuutukset kannattaa huolehtia kuntoon. 





-punnitse tekijät


Tarkkoitukseni ei ole pelotella, mutta myös rakennusalalla, kuten kaikkilla, on monenlaista tekijää. Ei siis välttämättä kannata vain googlata halvinta ja päästää sitä varauksetta tekemään omaa kotiasi. 

Vahinkoja sattuu kaikille, siihen kannattaa varautua että inhimillisiä tekijöitä tulee paljon, mutta juuri siksi kannattaa vähän perehtyä siihen, millaisia tekijöitä talollasi puuhaa. 

Me ei taidettu montaa sellaista tekijää niihin vaiheisiin, joita ei itse osattu tehdä, huolia edes, joista jollakin meidän tutulla ei ole konkreettista kokemusta. Esimerkiksi kun alussa meillä oli timpurit, otettiin varman päälle ja palkattiin mun isä ja hänen kaksoisveljensä. Koska tiedettiin varmasti, miten tarkasti ja huolella he rakentavat. Ei tarvinnut pelätä, että seinien väliin laitetaan märkiä villoja tai ulkovuorauksen jiirit irvistelevät. 

-seuraa ja tarkasta


Kannattaa yrittää pysyä vähän kärryillä, mitä milloinkin tapahtuu. Ja kysyä mestarilta, jos ei itse tiedä. 

Kannattaa esimerkiksi huolehtia, että lamput ja pistorasiat tulevat laitetuksi oikeille paikoilleen ja jos laatoittaja tekee laatta-alueet, varmistaa että ladonta tulee oikein sekä laatat oikein päin. 

Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi ja valmiissa talossa voi harmittaa, jos vaakaan tarkoitettu laatta onkin ladottu pystyyn. 


-kysy!


Sinun ei tarvitse olla ammattilainen voidaksesi rakentaa tai rakennuttaa. Mutta sinun täytyy olla valmis perehtymään sekä kysymään apua niiltä, jotka tietävät. 

Parempi kysyä kuin katua. Ja sitä varten kaikki ammattilaiset (ja isät) ovat olemassa. 


-kuuntele sydäntäsi


Muista, että rakennatte taloa teille, ette sille ahkerasti valintoja mahdollisesti kommentoivalle ulkopuoliselle. Tee valinnat niin, kuin juuri teille on sopivinta. On hyvä tietenkin kuunnella muiden  kokemuksia keittiöistä, lattiavalinnoista ja niistä muista sadoista jutuista, joiden suhteen rakentaessa pitää valintoja tehdä. 

Muista kuitenkin, että itse sinä niitä lattioita pitkin kävelet, keittiössäsi touhuat ja ikkunoista ulos katselet. Kuuntele siis ammattilaisten lisäksi

Olohuone raksan keskellä...





...Ja valmiina


-varaudu yllätyksiin, myös budjetissa


En tiedä, onko sellaista rakentajaa, jolla ei olisi tullut jotakin ylläriä vastaan. Ja useimmiten se tarkoittaa lovea myös  budjettiin. Ei ole kiva joutua nipistämään heti pintaratkaisuista, jos putkihommat tulevatkin maksamaan hieman suunniteltua enemmän. 


-muista nauttia


Kuulostaa jopa vähän irvokkaalta, koska rakentaminen on oikeasti rankkaa. Ja tarkoitan sitä, se on rankkaa. Kannattaa kuitenkin yrittää keskittyä myös siihen kaikkeen hyvään, mitä on. Kuinka ihanaa onkaan nähdä jonkin asian taas valmistuneen. Tai miten ihanaa on hakea rautakaupasta se hana, joka on mielestäsi maailman kaunein. 

Ja kannattaa myös pitää mielessä se palkinto, joka kaiken ponnistelun jälkeen on luvassa. Tässä (vielä osittain keskeneräisen) uuden kodin sohvalta postausta kirjoittaessa voin vilpittömästi todeta, että rakas koti on jokaisen ponnistamisen arvoinen! 

Ensimmäinen aamu uudessa kodissa tuntui ihmeeltä siitä huolimatta, että se oli tavallinen työaamu aikaisine herätyksineen. 




Tsemppiä rakentamiseeen sitä tekeville ja aikoville! 

Tuu seurailemaan tusinakodin arkea ja sisustusta myös instagramin puolelle ! 🤍https://www.instagram.com/tusinakoti/

-Reetta




sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Joulukalenteri-idea lapsille - kyllä, syyskuussa kannattaa miettiä jo joulua!

 Kyselin instan puolella, olisko kiinnostusta lukea, millaisen joulukalenterin aion lapsille tehdä ja muutamaa "ei juurikaan" -vastausta lukuunottamatta kiinnostusta oli paljon! Moni laittoi vielä erikseen viestiä, että on miettinyt kalenterin tekemistä lapsille eikä keksi ideaa. Joten jaan omani, tästä voi saada vinkkiä vaikka ihan erilaisenkin joulukalenterin tekemiseen. 



Miksi ihmeessä sitten horisen joulukalenterista jo syyskuussa? Siksi, että joulukuu on täällä yllättävän pian, ja valmistelut on hyvä aloittaa ajoissa. Ihan jo siksikin, että ehtii hyödyntää hyvin alennusmyynnit ja kirppikset etsittäessä joulukalenteriin ostettavia juttuja! 

En ole itse ehtinyt tai jaksanut tehdä lapsille joulukalenteria kolmeen vuoteen ja nyt olen kyllä tästä tulevasta kalenterista aivan täpinöissäni! Mun mielestä idea on tosi hauska. Lapset saa kauan toivomansa leikkisetin, ja me voidaan yhdistää joulukalenteri ja sellaisten lelujen osto, jotka oltaisiin hankittu joka tapauksessa. 

Löysin lapsille monta vuotta sitten Lundbyn nukkekodin edullisesti, "remontoin" sen ja annoin heille sen leikkeihin. Osaksi puuttuvien hahmojen ja suurimmaksi osaksi lasten liian nuoren iän vuoksi kuitenkin homma meni vain nukkekodin sotkemiseksi kynillä. He olivat selkeästi liian pieniä nukkekodille, laitettiin siis se varastoon. 

Siellä nukkekoti on odottanut kiltisti muutaman vuoden ja nyt kun lapsetkin ovat kasvaneet sekä nukkekotia toivoneet, keksin idean.

Joulukuun ensimmäisenä nukkekoti uudelleenremontoituna ilmestyy lasten aulaan ja siellä on muutama hahmo, pari huonekalua sekä kirje, jossa kerrotaan lapsille nukkekodin ja joulukalenterin idea. 

Nukkekodin asukkaiksi päätettiin kerätä Sylvanian Families- eläimiä sekä saman sarjan ja Lundbyn omia kalusteita. Tietty myös itsetehtyjä


Tuunattu nukkekoti on siis joulukalenteri, jonne aina aamulla on ilmestynyt jotakin uutta nukkekodin leikkejä varten. Toki jonakin aamuna se nukkekodissa odottava yllätys voi olla vaikkapa suklaa. Kuitenkin ideana on se, että aattona tuo kertaalleen varastoon hyljätty nukkekoti olisi täydessä loistossaan ja kalustuksessaan. 

Olen jo ostanut muutaman kalusteen ja aion ostaa muutaman lisää. Sen lisäksi aion askarrella kalusteita ja muita juttuja nukkekotiin itse. Tämänkin vuoksi on hyvä olla ajoissa. Ei ole kivaa, jos tekemisen kanssa tulee kiire ja nukkekodin mattoa virkataan seuraavan päivän luukkua varten kahdelta yöllä.

Haasteita eniten varmasti tuottaa tuo nukkekodin uudelleen tuunaaminen lapsilta salaa, apua! 


"Remontoitavaa" riittää nukkekodissa, mutta se ei tällaista askarteluhöperöä haittaa!

Uskon, että tämän kanssa riittää paljon mukavia hetkiä ja tekemistä joulukuun ajaksi lapsille, ennen sitä tietty mulle!  Rakastan askarrella, sommitella ja tuunata. 

Samalla näkee, kuinka lapset innostuvat nukkekodista ja jouluaattona voi paketissa olla vaikkapa alakerta sekä piha tuohon jo olemassa olevaan nukkekotiin, jos leikeistä on oikein innostuttu!

Mun mielestä tässä on monta hyvää puolta. Varastosta saadaan hyödynnettyä vanha nukkekoti, lapset saavat toivomansa, samalla opetellen malttamista ja odottamista. Yhdistetään vanhaa ja uutta, kierrätettyä ja itsetehtyä. Lisätään leikkiä ja yhdessätekemistä. 🤍 

Taaperon kohdalla, joka voi olla näille leikeille liian pieni, ajattelin kehitellä hänelle kalenterin varastossa olevista legoista, jotka ovat hänelle "aivan uusia", ei ole niitä siis nähnytkään. 



Ja tätä ideaahan voi muokata loputtomiin! Ottaa varastoon unohtuneen junaratasetin, jota täydentää pikkuhiljaa pitkin joulukuuta tai kaivaa kalenterinluuluiksi kaappeihin unohtuneita palapelejä. Idea joulukalenteriin voi löytyä myös kaapista kotoa! 

Rahaa tähän toki menee enemmän kuin olisi mennyt perinteisiin suklaakalentereihin, mutta nukkekoti oltaisiin joka tapauksessa kaivettu esiin, ostettu ja tehty siihen kalusteita. Nyt vain yhdistetään tuo joulun odotukseen. Samalla tehdään askarrelluilla joulukoristeilla nukkekodinkin asukkaille jouluinen koti.  🤍


Tuu seurailemaan tusinakodin arkea myös instaan, sinne päivittelen varmasti myös kalenterijuttuja ja nukkekodin kalusteiden askartelua https://www.instagram.com/tusinakoti/


-Reetta








maanantai 14. syyskuuta 2020

Miltä se nyt sitten tuntuu - asua uudessa kodissa hullun raksarupeaman jälkeen?

Voihan rakas blogi! Tai lähinnä pitkä postaustauko. Tunteja on päivissä rajallinen määrä ja työ, lasten harrastukset, kotityöt ja vielä keskeneräinen koti veisi enemmän ku niitä tunteja edes olisi. Yritän tosissaan nyt taas ottaa aikaa kirjoittamiselle, koska siitä nautin niin paljon ja se antaa mulle voimaa jaksaa arkea!


Nyt kuitenkin aiheeseen. Kannattiko rakentaa ruuhkavuosien keskellä ja miltä se sitten tuntuu, asua talossa, jonka eteen on raatanut hullun lailla? (inhoan sanaa "ruuhkavuodet" mutta en keksi paremmin tätä elämäntilannetta kuvaavaa tähän hätään, haha)


Ollaan nyt asuttu tässä kodissa kolme kuukautta ja edelleen täällä on asioita kesken, luonnollisesti. Sisällä kaikki on aikalailla valmista, mutta ulkoa puuttuu yhtä ja toista, portaat sekä terassit esimerkiksi. Ei olla kuitenkaan jaksettu ottaa stressiä ( tai ihan vaan ei olla jaksettu tehdä niitä) noiden suhteen, kyllä ne valmistuvat, jos talokin on valmistunut siihen pisteeseen, että päästiin muuttamaan. Nyt on ollut aivan pakko ottaa aikaa ihan vain levolle. Ja sitä on tarvinnut! Vasta jälkikäteen sen on oikeastaan ymmärtänyt, miten väsynyt sitä on ollut raksan keskellä.





Aion olla rehellinen. Rakentaminen kolmen pienen lapsen ja töiden kanssa on rankkaa, siis RANKKAA. Useimmiten päivät menivät niin, että aamulla herätys 06.15, lapset päiväkotiin ja aikuiset töihin. Töiden jälkeen mies haki lapset, tuli heidän kanssaan raksalle, josta minä sitten myöhemmin töistä päästyäni noukin lapset kyytiini ja huristelin ruokkimaan, pyykkäämään ja pakkaamaan seuraavaa samanlaista päivää varten porukan. Mies jatkoi yöhön saakka raksalla. Ja aamulla alusta, joka ikinen päivä. No sunnuntaisin levättiin, yleensä. Tai oikeammin yritettiin hoitaa niitä asioita, joita ei oltu ehditty viikon muina kuutena päivänä raksalta ja töiltä hoitamaan.

Kyllä me myös nautittiin, mutta jälkikäteen ajateltuna onneksi tuosta raksavuodesta on kuvia ja videoita, tavallaan aika sumuinen muistomössö se ajanjakso on mielessä, olihan sitä poikki, meistä jokainen. Se, mikä toi nautintoa, oli hetket, kun sai nähdä jonkin vaiheen valmistuvan. Aina oli edes muutaman naulan verran valmiimpi koti.



Tavallaan hauskin ja surullisin kohta oli muutto. Raksavuoden oli jaksanut sillä, miten hienona tulevaisuudessa siintävän muuttopäivän ajatteli. Kuinka hienoa olisikaan viimein heräillä uudessa kodissa, kävellä keittiöön mattaiselta jalan alla tuntuvaa parkettia pitkin keittämään kahvia ja katsella isoista ikkunoista metsää. No, ei se ihan niin mennyt. Muutettiin keskellä työviikkoa ja herättiin ensimmäiseen aamuun uudessa kodissa muutaman tunnin unien jälkeen jälleen 06.15, puettiin, kiiruhdettiin töihin ja päiväkotiin, haha. Mutta oli se silti aika taianomaista!

Ja taianomaista on asuminen täällä edelleen. Joka ikinen päivä pysähdyn ihmettelemään, kuinka se voikaan olla mahdollista, me todella asutaan nyt täällä! Että ihan oikeasti nyt kävellään laattojen päällä, jotka valittiin raksaväsymyksen keskellä laattakaupassa kolmen lapsen juostessa rallia kauppaa ympäri. (Oli muuten nopeasti päätetty ne laatat, haha) Kuinka nyt lasketaan vettä kultaisen värisestä hanasta, jonka hankintaa mietittiin pitkään ja hartaasti. Miten ihmeellistä on se, että saunaan mennessä painetaan ilmastointia isommalle ja ilma alkaa hurista putkissa, joita mies on näpit jäässä tuolla vintillä eristellyt villalla ikuisuudelta tuntuvia aikoja.




Edelleen joka päivä jaksaa hämmentää se, että me todella saatiin uurastettua niin paljon, että asutaan täällä nyt! Ihan oikeasti siitä ruutupaperille hahmotellusta piirustuksesta tuli koti! Siihen tarvittiin verta, hikeä, kyyneleitä sekä rutkasti apuvoimia. Yksin emme olisi saaneet tätä ikinä tehdyksi.

Yhteenvetona sanoisin, että rakentaminen kannatti, ehdottomasti! Meillä on (toki budjetin rajoissa tehty) unelmien koti ja lainaa lyhentäessä kerrytämme samalla omaa varallisuutta, toisin kuin vuokralla asuessa. Mutta en lähtisi rakentamaan toista kyllä ihan heti perään. Varovaisesti ollaan puhuttu siitä, että sitten voidaan harkita seuraavaksi eläkekodin rakentamista, ehkä, haha.

Kannustanko sitten muita samassa elämäntilanteessa olevia rakentamaan? Kyllä, mutta vain, jos olet valmis luopumaan rakentamisen ajaksi paljosta, oikeasti paljosta. Ja jos olet varma, että parisuhde sen kestää. Me ollaan onnellisia edelleen, mutta kyllä ymmärrän tämän rupeaman jälkeen sen, miksi rakentaminen rikkoo myös parisuhteita. On puutetta yhteisestä ajasta, stressiä, väsyä ja budjetin paukkuminenkin aiheuttaa omat kiristyksensä mielialaan.






PS. Joskus, kuten nyt tätä kirjoittaessa tulee mieleen ajatus siitä, että saako rakentamisen rankkuudesta valittaa? Onhan se itseaiheutettua väsymystä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että saa. Se, että päätös rakentamisesta on tehty itse, ei poista sitä tosiasiaa, että se on rankkaa, fyysisesti ja henkisesti. Onneksi kuten raskaus, myös rakentaminen palkitsee lopussa.

Tässä istuessani ruokailuerkkerissä, katsellessani ikkunasta koivikkoa, jonka ruska on vallannut, en voi muuta kuin hymyillä. Rakas koti, olet jokaisen kyyneleen arvoinen!


Tuu seurailemaan tusinakodin arkea, sisustusta ja kirppislöytöjen fiilitelyä myös instagramiin https://www.instagram.com/tusinakoti/ 🤍

- Reetta


torstai 16. huhtikuuta 2020

Tusinaruokaa - simppeliä kotiruokaa ilman turhia kiemuroita

Viimeinkin saan aikaiseksi tehdä toisen osan postaussarjaani tusinaruokaa. Ideana tässä on siis vain jakaa ideoita ja muistutella, mitä ruokia maailmassa onkaan  olemassa. Ei niinkään jakaa reseptejä teelusikan tarkkuudella tai keksiä mitään mullistavaa. Jaan siis meidän suosikkiruokia ja kerron suurinpiirtein, miten ne teen.

Edelliseen tusinaruokaa- postaukseen pääset painamalla TÄSTÄ, nappaa ihmeessä myös sieltä ideoita koronakeittiöön.

Usein arjessa pyörii ne samat ruuat ja mun tavoite onkin vain antaa ideaa muunnella ja suunnitella ruokalistaa arkeen. Itse ainakin inspiroidun eniten ihan vain siitä, kun näen tai kuulen ruokia, sitten teen niistä omat versioni. Etenkin nyt koronan ajettua ihmisiä entistä enemmän koteihinsa, voisi ajatella että ruuanlaittoon ideat ovat tervetulleita!

No, asiaan: tässä muutama ruokaidea, joka on helppo toteuttaa ja on taatusti hyvää. Kuvat eivät ole ruokabloggaajien tasoa, vaan otsikon mukaan tusinakamaa arjen keskeltä.







Tomaattinen lohikastike cheddarilla

Tää on takuulla hyvää! Ja lohen tilalle käy esimerkiksi tonnikala aivan mainiosti. Minä teen tämän niin, että kuullotan sipulia pannulla, lisään vähän vettä, tomaattimurskapurkin, mausteet ja lohen. Keittelen niin, että lohi on kypsää, sitten lisään cheddar- koskenlaskijaa sen verran, kuin maku kaipaa. Lisukkeena meillä on useimmiten pastaa, mutta mikä vain käy.




Bataattisoseen "hetki" sitten umpeutunut päiväys johtuu ikivanhasta kuvasta, jonka löysin täydentämään postausta puhelimen perukoilta, haha.



Helpoin kasvissosekeitto ikinä

Tän idean sain itseasiassa kommentissa instagramissa edellisen tusinaruokapostauksen yhteydessä, ja sen jälkeen tätä on tehty PALJON. Eli kasvissosekeitto kaupan valmiista kasvissoseista, niin helppoa! Minä tykkään käyttää kasvissosekeittoihin kookosmaitoa, se tuo ihanasti pehmeyttä makuun. Yksi helpoimmista ja herkullisimmista sosekeitoista on tää: bataattisosetta, kookosmaitopurkki, mausteita ja vähän vettä. Ja chiliä, se sopii bataatin ja kookosmaidon pehmeyteen täydellisesti. Lisukkeeksi tietty mitä vain ikinä keksii, leipäjuusto on mun lemppari!






Täytetty mureke (kanasta tulee paras, nam!)

Ai että, mitkä ysärivibat tästä ruuasta tuleekaan, haha. Mutta toimii edelleen. Mureke on niin helppo tehdä, valmistuu uunissa itsekseen ja täyte tekee siitä astetta herkumman. En löytänyt kuvaa tähän lempparista, jota meillä nykyään tehdään, eli tomaattinen kanamureke täytteellä.

Kananjauhelihaan tomaattipyreetä, kananmuna sekä mausteita. Sitten muotoillaan murekkeeksi, jonka sisään täytteeksi mitä vain kaapeista löytyy: juustoa, smetanaa, kasviksia, mitä ikinä keksiikään!







Italianpata muru kaurajauhiksesta

Kaurajauhis on tosi kätevä kaveri. Pitkä päiväys, helppo käyttää, runsasproteiininen. Tein ensimmäisellä käyttökerralla pienen testin, nimittäin tein italianpataa kertomatta kenellekään, mistä se oltiin tehty eikä  kukaan edes huomannut eroa. Mun  mielestä proteiinin ei tarvitse maistua lihalta, mutta uusi tuote oli astetta helpompi markkinoida kaikille, kun kukaan ei huomannut mitään eroa totuttuun.





Lopuksi vinkki arjen helpottajasta, joka löytyy kaupan pakastealtaasta

Minä tykkään hyvästä ruuasta ja jos on aikaa, teen mielelläni sitä vähän pidempäänkin. Arki on kuitenkin arkea ja mun mielestä arkena saa oikoa! Meiltä löytyy aina pakkasesta pusseja, joissa on valmiina keittoon pilkotut perunat ja keittojuurekset. Laiskuuden huippuko? No ei. Joskus kun pitkän työpäivän jälkeen  tulee lasten kanssa kotiin, on sillä puolella tunnilla, joka menisi perunoiden kuorimiseen ja pilkkomiseen keittoa varten, iso merkitys. Ja kyllä, keitosta tulee aivan yhtä hyvää näillä pakastepotuillakin, kannattaa kokeilla!


Ihanaa viikkoa sulle! Ja hei tuu ihmeessä myös mun instaan, jos raksa, lapsiperhearki ja kirppisfiilistely positiivisella otteella kiinnostaa! Sinne pääset painamalla TÄSTÄ

- Reetta



lauantai 8. helmikuuta 2020

Miten valmistautua päiväkodin alkuun? Miksi nimikoiminen on niin tärkeää?

Postauksessa mainutut ja kuvien nimitarrat saatu yritykseltä Ikioma 

Meillä on nyt reilu kuukausi takana uutta, erilaista arkea. Kolmen vuoden kotiäitiyden jälkeen kaksi vanhempaa lastamme palasivat päiväkotiin ja kaksivuotias nuorimmaisemme lähti sinne ensi kertaa. Väittäisin, että tietyllä tapaa uusi arki on  tehnyt meille kaikille hyvää, mutta on ollut kyllä vähän rankkaakin, luonnollisesti.

Ennen päiväkodin aloitusta mielessä pyöri koko ajan: miten päiväkodin alkuun pitikään varautua? Siitäkin huolimatta, että on itse työskennellyt päiväkodissa. Mutta oman lapsen kohdalla tilanne on niin eri, kun kysymyksessä on se oma rakkain. 

Nyt ajattelinkin koota hieman ajatuksia siitä, miten mun mielestä päiväkodin alkuun voi ja kannattaa varautua.



Käsittele asia lapsen kanssa


Puhu, leiki, lue, mutta huolehdi että lapsi ymmärtää tulossa olevan muutos arkeen, jos mahdollista. Alle yksivuotiaalle tämä tokikaan ei toimi ihan samalla tavalla. Esimerkiksi kirjojen ja päivähoitoa käsittelevien lastenohjelmien avulla lapsen on helpompaa käsittää, mitä se päiväkoti oikein tarkoittaa.

Rytmitä arki


Tämä oli meidän mielestä avain siihen, että päiväkotiarki alkoi astetta iisimmin. Muutimme monta viikkoa ennen  uuden arjen alkua koko perheen rytmiä niin, että menimme ajoissa nukkumaan ja heräsimme ajoissa. Näin varmistimme sen, että lapset saavat tarpeeksi unta aikaisesta herätyksestä huolimatta eikä heillä ole päiväkotiaamuina sellainen tunne, että sängystä kiskotaan keskellä yötä.

Kaikki valmiiksi aamua varten


Etenkin ensimmäisenä aamuna tämä on tärkeää, mutta meillä valmistellaan illalla kaikki valmiiksi edelleen, aina on niin tehty. Ponnareita ja sukkia myöden meillä on kaikki pinoissa odottamassa valmiina aamua. Näin meillä mene turhaa aikaa aamulla kiireeseen ja etsimiseen, vaan aamuun saadaan kaivattua hallinnantunnetta.




Nimikoi


Tämä on oikeasti tärkeää! Tiedän sen jo siksi, että olen työskennellyt itse päiväkodissa. Kun lapsia on ryhmässä yli kaksikymmentä, ei niitä kaikkien paitoja, pipoja, takkeja ja kumppareita vaan voi muistaa. Helpottaa myös lasta kovasti, että ne omat kamppeet löytyvät helposti.

Me käytettiin nimikointiin Ikioman https://www.ikioma.fi/ nimikointitarroja ja nyt melko monta pesua näiden tarrojen kanssa eläneenä voin niitä sydämestäni suositella!

 Oikeastaan mua on harmittanut, ettei niitä olla hankittu jo aiemmin. Kotonakin nää on kätevät, kun lapsilla  on esimerkiksi kaikilla mustia sukkahousuja. Ei tarvitse joka kerta vaatteita viikkaillessa tihrustaa kokoa, vaan nimilapun näkee heti. Tällaisen nätin ja kuvallisen tarran myös lapsi oppii tunnistamaan helposti, vaikkei osaisikaan lukea ja myös sen vuoksi tarra on mun mielestä tussia kätevämpi. Puhumattakaan siitä, miten paljon helpompaa tarroilla nimikoiminen on!

Halusin tarkoituksella tehdä postauksen vasta nyt, kun vaatteet tarroineen ovat ehtineet pyöriä moooonta kertaa pesukoneessa ja kuivausrummussa. Ja ei, yksikään vaatteen lappuun kiinnitetty tarra ei ole irronnut, jes!

Kannattaa käydä katsomassa ikioman sivut, siellä on nimikointijuttuja kaikkeen lähtöön ja hintakaan ei päätä huimaa, toimituksen nopeudesta puhumattakaan. Enkä sano tätä sattumalta, vaikka osana kaupallista yhteistyötä tuotteet sainkin. Valitsin nimittäin firman itse. Olin käytännössä nähnyt näiden tarrojen olevan huppuja ja sen vuoksi halusin tarrrat juuri ikiomalta. Kiitos siis vielä, ikioma! 

Varavaatteet


Jatketaan sitten vaatteilla, kun aloitettiin, haha. Kamalasti vaatteita ei tarvitse hankkia päiväkodin aloitusta varten, jos ollenkaan. Kuitenkin kannattaa huolehtia, että lapsella on aina vaihtovaatteet jos toisetkin päiväkodissa. Sotkua tulee helposti ja on lapselle mukavampaa, että  repussa on puhtaat vaatteet, jotka voi tilalle vaihtaa.

Itse tykkään laittaa lapsille myös varakintaat, jotta tarvittaessa nekin voi vaihtaa kuiviin. Joskus tosi märällä kelillä aamu-ulkoilun jäljiltä jopa kuivauskaapissa tekee tiukkaa, ehtivätkö kintaat kuivua iltapäivän ulkoiluun mennessä. Siksi meidän lapsilla on ihan kaiken varalta repussa myös toiset kintaat, jotka tuollaisissa tapauksissa voi  laittaa iltapäivällä käteen.

Niin, ja tossut, ne kannattaa hankkia! 

Valmistaudu itse


Tämä on kaikkein tärkein juttu mun mielestä! Vanhemman on tärkeää valmistautua siihen kaikkeen, mitä muutos tuo mukanaan. Usein lapset reagoivat päivähoidon aloitukseen jotenkin ja vanhempana on hyvä ymmärtää, mistä se johtuu, jotta lasta voi tukea ja auttaa tuntemustensa kanssa. Tähän aiheeseen liittyen oli mielettömän hyvä juttu MLL:n sivuilla, juttuun pääset TÄSTÄ.

On helpompaa  ottaa vastaan muutoksia lapsen käytöksessä ja kiukkuja sekä nukkumattomuutta, kun siihen on henkisesti valmistautunut. Lapsi ei tahallaan kiukuttele tai ole nukkumatta, ei vain osaa käsitellä muuttunutta tilannetta ihan samalla tavalla kuin aikuiset.




Tutustu päiväkotiin


Tämä lienee itsestäänselvää, mutta kirjoitan silti. On hyvä käydä lapsen kanssa tutustumassa paikkaan, jotta edes paikka ja aikuiset siellä ovat tuttuja uuden arjen alkaessa, kun kaikki muu on uutta ja outoa.

Ole lempeästi määrätietoinen


Kun lasta päiväkotiin jättää, on tärkeää olla määrätietoinen, se tuo lapselle turvaa. Vaikka lapsi alkaisi itkeä, kannattaa silti sanoa heipat ja halit sekä lähteä. Jos aikuinen jää voivottelemaan eikä uskalla lähteä, ajattelee lapsikin helposti, että tässä tosiaan on jotakin pelottavaa, kun aikuinenkin on noin epävarma. Se on vaikeaa, tiedän, mutta lapsen edun mukaista. Tuo lapselle turvaa kun aikuinen luottaa, että kaikki menee hyvin, halii ja sanoo heipat, pian nähdään taas! On myös tärkeää sanoa ne heipat, lapsen näkemättä karkaaminen on huono idea. 

Vastaavasti lasta hakiessa on hyvä muistaa osoittaa avoimesti lapselle iloa jälleennäkemisestä. Ja ymmärtää, jos lapsi onkin väsynyt ja kiukkuinen eikä vaikuta ilahtuneen vanhemman tulosta ollenkaan. Päiväkotipäivä on lapselle kaikesta kivasta huolimatta kuin työpäivä, väsyttävä. Ja kiukkukin on vain ikävää, jota ei osata ehkä muuten vielä osoittaa.


Rauhoita illat


Etenkin päiväkodin alussa kannattaa pyrkiä siihen, että touhukkaan ja uutta täynnä olevan päivän jälkeen olisi rauhallista aikaa kotona. Olla yhdessä, halailla ja jutella päivästä.




Mukaan tärkeä juttu

Päiväkotiin kannattaa ottaa mukaan jokin turvaa tuova esine. Oli se sitten pehmo, joku lelu, rätti tai kuva perheestä, mikä vain, josta saa lohtua ja turvaa tarvittaessa.

Lopuksi: hyvin se menee!


 Lapset sopeutuvat helposti ja usein päivähoidon aloitus on meille vanhemmille isompi juttu kuin lapsille itselleen. Kun lapsi pääsee päiväkodin touhuun ja rutiineihin sisälle sekä saa kavereita, hän varmasti haluaakin olla päiväkodissa. Ainakin meillä vanhimmainen on ihan pettynyt, jos ei jostakin syystä pääsekään kavereiden kanssa leikkimään. Luota siis rauhallisin mielin, että kaikki järjestyy kyllä!

Tuu seurailemaan mua myös instaan, jonne pääset TÄSTÄ, nähdään siellä!

-Reetta