maanantai 14. syyskuuta 2020

Miltä se nyt sitten tuntuu - asua uudessa kodissa hullun raksarupeaman jälkeen?

Voihan rakas blogi! Tai lähinnä pitkä postaustauko. Tunteja on päivissä rajallinen määrä ja työ, lasten harrastukset, kotityöt ja vielä keskeneräinen koti veisi enemmän ku niitä tunteja edes olisi. Yritän tosissaan nyt taas ottaa aikaa kirjoittamiselle, koska siitä nautin niin paljon ja se antaa mulle voimaa jaksaa arkea!


Nyt kuitenkin aiheeseen. Kannattiko rakentaa ruuhkavuosien keskellä ja miltä se sitten tuntuu, asua talossa, jonka eteen on raatanut hullun lailla? (inhoan sanaa "ruuhkavuodet" mutta en keksi paremmin tätä elämäntilannetta kuvaavaa tähän hätään, haha)


Ollaan nyt asuttu tässä kodissa kolme kuukautta ja edelleen täällä on asioita kesken, luonnollisesti. Sisällä kaikki on aikalailla valmista, mutta ulkoa puuttuu yhtä ja toista, portaat sekä terassit esimerkiksi. Ei olla kuitenkaan jaksettu ottaa stressiä ( tai ihan vaan ei olla jaksettu tehdä niitä) noiden suhteen, kyllä ne valmistuvat, jos talokin on valmistunut siihen pisteeseen, että päästiin muuttamaan. Nyt on ollut aivan pakko ottaa aikaa ihan vain levolle. Ja sitä on tarvinnut! Vasta jälkikäteen sen on oikeastaan ymmärtänyt, miten väsynyt sitä on ollut raksan keskellä.





Aion olla rehellinen. Rakentaminen kolmen pienen lapsen ja töiden kanssa on rankkaa, siis RANKKAA. Useimmiten päivät menivät niin, että aamulla herätys 06.15, lapset päiväkotiin ja aikuiset töihin. Töiden jälkeen mies haki lapset, tuli heidän kanssaan raksalle, josta minä sitten myöhemmin töistä päästyäni noukin lapset kyytiini ja huristelin ruokkimaan, pyykkäämään ja pakkaamaan seuraavaa samanlaista päivää varten porukan. Mies jatkoi yöhön saakka raksalla. Ja aamulla alusta, joka ikinen päivä. No sunnuntaisin levättiin, yleensä. Tai oikeammin yritettiin hoitaa niitä asioita, joita ei oltu ehditty viikon muina kuutena päivänä raksalta ja töiltä hoitamaan.

Kyllä me myös nautittiin, mutta jälkikäteen ajateltuna onneksi tuosta raksavuodesta on kuvia ja videoita, tavallaan aika sumuinen muistomössö se ajanjakso on mielessä, olihan sitä poikki, meistä jokainen. Se, mikä toi nautintoa, oli hetket, kun sai nähdä jonkin vaiheen valmistuvan. Aina oli edes muutaman naulan verran valmiimpi koti.



Tavallaan hauskin ja surullisin kohta oli muutto. Raksavuoden oli jaksanut sillä, miten hienona tulevaisuudessa siintävän muuttopäivän ajatteli. Kuinka hienoa olisikaan viimein heräillä uudessa kodissa, kävellä keittiöön mattaiselta jalan alla tuntuvaa parkettia pitkin keittämään kahvia ja katsella isoista ikkunoista metsää. No, ei se ihan niin mennyt. Muutettiin keskellä työviikkoa ja herättiin ensimmäiseen aamuun uudessa kodissa muutaman tunnin unien jälkeen jälleen 06.15, puettiin, kiiruhdettiin töihin ja päiväkotiin, haha. Mutta oli se silti aika taianomaista!

Ja taianomaista on asuminen täällä edelleen. Joka ikinen päivä pysähdyn ihmettelemään, kuinka se voikaan olla mahdollista, me todella asutaan nyt täällä! Että ihan oikeasti nyt kävellään laattojen päällä, jotka valittiin raksaväsymyksen keskellä laattakaupassa kolmen lapsen juostessa rallia kauppaa ympäri. (Oli muuten nopeasti päätetty ne laatat, haha) Kuinka nyt lasketaan vettä kultaisen värisestä hanasta, jonka hankintaa mietittiin pitkään ja hartaasti. Miten ihmeellistä on se, että saunaan mennessä painetaan ilmastointia isommalle ja ilma alkaa hurista putkissa, joita mies on näpit jäässä tuolla vintillä eristellyt villalla ikuisuudelta tuntuvia aikoja.




Edelleen joka päivä jaksaa hämmentää se, että me todella saatiin uurastettua niin paljon, että asutaan täällä nyt! Ihan oikeasti siitä ruutupaperille hahmotellusta piirustuksesta tuli koti! Siihen tarvittiin verta, hikeä, kyyneleitä sekä rutkasti apuvoimia. Yksin emme olisi saaneet tätä ikinä tehdyksi.

Yhteenvetona sanoisin, että rakentaminen kannatti, ehdottomasti! Meillä on (toki budjetin rajoissa tehty) unelmien koti ja lainaa lyhentäessä kerrytämme samalla omaa varallisuutta, toisin kuin vuokralla asuessa. Mutta en lähtisi rakentamaan toista kyllä ihan heti perään. Varovaisesti ollaan puhuttu siitä, että sitten voidaan harkita seuraavaksi eläkekodin rakentamista, ehkä, haha.

Kannustanko sitten muita samassa elämäntilanteessa olevia rakentamaan? Kyllä, mutta vain, jos olet valmis luopumaan rakentamisen ajaksi paljosta, oikeasti paljosta. Ja jos olet varma, että parisuhde sen kestää. Me ollaan onnellisia edelleen, mutta kyllä ymmärrän tämän rupeaman jälkeen sen, miksi rakentaminen rikkoo myös parisuhteita. On puutetta yhteisestä ajasta, stressiä, väsyä ja budjetin paukkuminenkin aiheuttaa omat kiristyksensä mielialaan.






PS. Joskus, kuten nyt tätä kirjoittaessa tulee mieleen ajatus siitä, että saako rakentamisen rankkuudesta valittaa? Onhan se itseaiheutettua väsymystä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että saa. Se, että päätös rakentamisesta on tehty itse, ei poista sitä tosiasiaa, että se on rankkaa, fyysisesti ja henkisesti. Onneksi kuten raskaus, myös rakentaminen palkitsee lopussa.

Tässä istuessani ruokailuerkkerissä, katsellessani ikkunasta koivikkoa, jonka ruska on vallannut, en voi muuta kuin hymyillä. Rakas koti, olet jokaisen kyyneleen arvoinen!


Tuu seurailemaan tusinakodin arkea, sisustusta ja kirppislöytöjen fiilitelyä myös instagramiin https://www.instagram.com/tusinakoti/ 🤍

- Reetta


torstai 16. huhtikuuta 2020

Tusinaruokaa - simppeliä kotiruokaa ilman turhia kiemuroita

Viimeinkin saan aikaiseksi tehdä toisen osan postaussarjaani tusinaruokaa. Ideana tässä on siis vain jakaa ideoita ja muistutella, mitä ruokia maailmassa onkaan  olemassa. Ei niinkään jakaa reseptejä teelusikan tarkkuudella tai keksiä mitään mullistavaa. Jaan siis meidän suosikkiruokia ja kerron suurinpiirtein, miten ne teen.

Edelliseen tusinaruokaa- postaukseen pääset painamalla TÄSTÄ, nappaa ihmeessä myös sieltä ideoita koronakeittiöön.

Usein arjessa pyörii ne samat ruuat ja mun tavoite onkin vain antaa ideaa muunnella ja suunnitella ruokalistaa arkeen. Itse ainakin inspiroidun eniten ihan vain siitä, kun näen tai kuulen ruokia, sitten teen niistä omat versioni. Etenkin nyt koronan ajettua ihmisiä entistä enemmän koteihinsa, voisi ajatella että ruuanlaittoon ideat ovat tervetulleita!

No, asiaan: tässä muutama ruokaidea, joka on helppo toteuttaa ja on taatusti hyvää. Kuvat eivät ole ruokabloggaajien tasoa, vaan otsikon mukaan tusinakamaa arjen keskeltä.







Tomaattinen lohikastike cheddarilla

Tää on takuulla hyvää! Ja lohen tilalle käy esimerkiksi tonnikala aivan mainiosti. Minä teen tämän niin, että kuullotan sipulia pannulla, lisään vähän vettä, tomaattimurskapurkin, mausteet ja lohen. Keittelen niin, että lohi on kypsää, sitten lisään cheddar- koskenlaskijaa sen verran, kuin maku kaipaa. Lisukkeena meillä on useimmiten pastaa, mutta mikä vain käy.




Bataattisoseen "hetki" sitten umpeutunut päiväys johtuu ikivanhasta kuvasta, jonka löysin täydentämään postausta puhelimen perukoilta, haha.



Helpoin kasvissosekeitto ikinä

Tän idean sain itseasiassa kommentissa instagramissa edellisen tusinaruokapostauksen yhteydessä, ja sen jälkeen tätä on tehty PALJON. Eli kasvissosekeitto kaupan valmiista kasvissoseista, niin helppoa! Minä tykkään käyttää kasvissosekeittoihin kookosmaitoa, se tuo ihanasti pehmeyttä makuun. Yksi helpoimmista ja herkullisimmista sosekeitoista on tää: bataattisosetta, kookosmaitopurkki, mausteita ja vähän vettä. Ja chiliä, se sopii bataatin ja kookosmaidon pehmeyteen täydellisesti. Lisukkeeksi tietty mitä vain ikinä keksii, leipäjuusto on mun lemppari!






Täytetty mureke (kanasta tulee paras, nam!)

Ai että, mitkä ysärivibat tästä ruuasta tuleekaan, haha. Mutta toimii edelleen. Mureke on niin helppo tehdä, valmistuu uunissa itsekseen ja täyte tekee siitä astetta herkumman. En löytänyt kuvaa tähän lempparista, jota meillä nykyään tehdään, eli tomaattinen kanamureke täytteellä.

Kananjauhelihaan tomaattipyreetä, kananmuna sekä mausteita. Sitten muotoillaan murekkeeksi, jonka sisään täytteeksi mitä vain kaapeista löytyy: juustoa, smetanaa, kasviksia, mitä ikinä keksiikään!







Italianpata muru kaurajauhiksesta

Kaurajauhis on tosi kätevä kaveri. Pitkä päiväys, helppo käyttää, runsasproteiininen. Tein ensimmäisellä käyttökerralla pienen testin, nimittäin tein italianpataa kertomatta kenellekään, mistä se oltiin tehty eikä  kukaan edes huomannut eroa. Mun  mielestä proteiinin ei tarvitse maistua lihalta, mutta uusi tuote oli astetta helpompi markkinoida kaikille, kun kukaan ei huomannut mitään eroa totuttuun.





Lopuksi vinkki arjen helpottajasta, joka löytyy kaupan pakastealtaasta

Minä tykkään hyvästä ruuasta ja jos on aikaa, teen mielelläni sitä vähän pidempäänkin. Arki on kuitenkin arkea ja mun mielestä arkena saa oikoa! Meiltä löytyy aina pakkasesta pusseja, joissa on valmiina keittoon pilkotut perunat ja keittojuurekset. Laiskuuden huippuko? No ei. Joskus kun pitkän työpäivän jälkeen  tulee lasten kanssa kotiin, on sillä puolella tunnilla, joka menisi perunoiden kuorimiseen ja pilkkomiseen keittoa varten, iso merkitys. Ja kyllä, keitosta tulee aivan yhtä hyvää näillä pakastepotuillakin, kannattaa kokeilla!


Ihanaa viikkoa sulle! Ja hei tuu ihmeessä myös mun instaan, jos raksa, lapsiperhearki ja kirppisfiilistely positiivisella otteella kiinnostaa! Sinne pääset painamalla TÄSTÄ

- Reetta



lauantai 8. helmikuuta 2020

Miten valmistautua päiväkodin alkuun? Miksi nimikoiminen on niin tärkeää?

Postauksessa mainutut ja kuvien nimitarrat saatu yritykseltä Ikioma 

Meillä on nyt reilu kuukausi takana uutta, erilaista arkea. Kolmen vuoden kotiäitiyden jälkeen kaksi vanhempaa lastamme palasivat päiväkotiin ja kaksivuotias nuorimmaisemme lähti sinne ensi kertaa. Väittäisin, että tietyllä tapaa uusi arki on  tehnyt meille kaikille hyvää, mutta on ollut kyllä vähän rankkaakin, luonnollisesti.

Ennen päiväkodin aloitusta mielessä pyöri koko ajan: miten päiväkodin alkuun pitikään varautua? Siitäkin huolimatta, että on itse työskennellyt päiväkodissa. Mutta oman lapsen kohdalla tilanne on niin eri, kun kysymyksessä on se oma rakkain. 

Nyt ajattelinkin koota hieman ajatuksia siitä, miten mun mielestä päiväkodin alkuun voi ja kannattaa varautua.



Käsittele asia lapsen kanssa


Puhu, leiki, lue, mutta huolehdi että lapsi ymmärtää tulossa olevan muutos arkeen, jos mahdollista. Alle yksivuotiaalle tämä tokikaan ei toimi ihan samalla tavalla. Esimerkiksi kirjojen ja päivähoitoa käsittelevien lastenohjelmien avulla lapsen on helpompaa käsittää, mitä se päiväkoti oikein tarkoittaa.

Rytmitä arki


Tämä oli meidän mielestä avain siihen, että päiväkotiarki alkoi astetta iisimmin. Muutimme monta viikkoa ennen  uuden arjen alkua koko perheen rytmiä niin, että menimme ajoissa nukkumaan ja heräsimme ajoissa. Näin varmistimme sen, että lapset saavat tarpeeksi unta aikaisesta herätyksestä huolimatta eikä heillä ole päiväkotiaamuina sellainen tunne, että sängystä kiskotaan keskellä yötä.

Kaikki valmiiksi aamua varten


Etenkin ensimmäisenä aamuna tämä on tärkeää, mutta meillä valmistellaan illalla kaikki valmiiksi edelleen, aina on niin tehty. Ponnareita ja sukkia myöden meillä on kaikki pinoissa odottamassa valmiina aamua. Näin meillä mene turhaa aikaa aamulla kiireeseen ja etsimiseen, vaan aamuun saadaan kaivattua hallinnantunnetta.




Nimikoi


Tämä on oikeasti tärkeää! Tiedän sen jo siksi, että olen työskennellyt itse päiväkodissa. Kun lapsia on ryhmässä yli kaksikymmentä, ei niitä kaikkien paitoja, pipoja, takkeja ja kumppareita vaan voi muistaa. Helpottaa myös lasta kovasti, että ne omat kamppeet löytyvät helposti.

Me käytettiin nimikointiin Ikioman https://www.ikioma.fi/ nimikointitarroja ja nyt melko monta pesua näiden tarrojen kanssa eläneenä voin niitä sydämestäni suositella!

 Oikeastaan mua on harmittanut, ettei niitä olla hankittu jo aiemmin. Kotonakin nää on kätevät, kun lapsilla  on esimerkiksi kaikilla mustia sukkahousuja. Ei tarvitse joka kerta vaatteita viikkaillessa tihrustaa kokoa, vaan nimilapun näkee heti. Tällaisen nätin ja kuvallisen tarran myös lapsi oppii tunnistamaan helposti, vaikkei osaisikaan lukea ja myös sen vuoksi tarra on mun mielestä tussia kätevämpi. Puhumattakaan siitä, miten paljon helpompaa tarroilla nimikoiminen on!

Halusin tarkoituksella tehdä postauksen vasta nyt, kun vaatteet tarroineen ovat ehtineet pyöriä moooonta kertaa pesukoneessa ja kuivausrummussa. Ja ei, yksikään vaatteen lappuun kiinnitetty tarra ei ole irronnut, jes!

Kannattaa käydä katsomassa ikioman sivut, siellä on nimikointijuttuja kaikkeen lähtöön ja hintakaan ei päätä huimaa, toimituksen nopeudesta puhumattakaan. Enkä sano tätä sattumalta, vaikka osana kaupallista yhteistyötä tuotteet sainkin. Valitsin nimittäin firman itse. Olin käytännössä nähnyt näiden tarrojen olevan huppuja ja sen vuoksi halusin tarrrat juuri ikiomalta. Kiitos siis vielä, ikioma! 

Varavaatteet


Jatketaan sitten vaatteilla, kun aloitettiin, haha. Kamalasti vaatteita ei tarvitse hankkia päiväkodin aloitusta varten, jos ollenkaan. Kuitenkin kannattaa huolehtia, että lapsella on aina vaihtovaatteet jos toisetkin päiväkodissa. Sotkua tulee helposti ja on lapselle mukavampaa, että  repussa on puhtaat vaatteet, jotka voi tilalle vaihtaa.

Itse tykkään laittaa lapsille myös varakintaat, jotta tarvittaessa nekin voi vaihtaa kuiviin. Joskus tosi märällä kelillä aamu-ulkoilun jäljiltä jopa kuivauskaapissa tekee tiukkaa, ehtivätkö kintaat kuivua iltapäivän ulkoiluun mennessä. Siksi meidän lapsilla on ihan kaiken varalta repussa myös toiset kintaat, jotka tuollaisissa tapauksissa voi  laittaa iltapäivällä käteen.

Niin, ja tossut, ne kannattaa hankkia! 

Valmistaudu itse


Tämä on kaikkein tärkein juttu mun mielestä! Vanhemman on tärkeää valmistautua siihen kaikkeen, mitä muutos tuo mukanaan. Usein lapset reagoivat päivähoidon aloitukseen jotenkin ja vanhempana on hyvä ymmärtää, mistä se johtuu, jotta lasta voi tukea ja auttaa tuntemustensa kanssa. Tähän aiheeseen liittyen oli mielettömän hyvä juttu MLL:n sivuilla, juttuun pääset TÄSTÄ.

On helpompaa  ottaa vastaan muutoksia lapsen käytöksessä ja kiukkuja sekä nukkumattomuutta, kun siihen on henkisesti valmistautunut. Lapsi ei tahallaan kiukuttele tai ole nukkumatta, ei vain osaa käsitellä muuttunutta tilannetta ihan samalla tavalla kuin aikuiset.




Tutustu päiväkotiin


Tämä lienee itsestäänselvää, mutta kirjoitan silti. On hyvä käydä lapsen kanssa tutustumassa paikkaan, jotta edes paikka ja aikuiset siellä ovat tuttuja uuden arjen alkaessa, kun kaikki muu on uutta ja outoa.

Ole lempeästi määrätietoinen


Kun lasta päiväkotiin jättää, on tärkeää olla määrätietoinen, se tuo lapselle turvaa. Vaikka lapsi alkaisi itkeä, kannattaa silti sanoa heipat ja halit sekä lähteä. Jos aikuinen jää voivottelemaan eikä uskalla lähteä, ajattelee lapsikin helposti, että tässä tosiaan on jotakin pelottavaa, kun aikuinenkin on noin epävarma. Se on vaikeaa, tiedän, mutta lapsen edun mukaista. Tuo lapselle turvaa kun aikuinen luottaa, että kaikki menee hyvin, halii ja sanoo heipat, pian nähdään taas! On myös tärkeää sanoa ne heipat, lapsen näkemättä karkaaminen on huono idea. 

Vastaavasti lasta hakiessa on hyvä muistaa osoittaa avoimesti lapselle iloa jälleennäkemisestä. Ja ymmärtää, jos lapsi onkin väsynyt ja kiukkuinen eikä vaikuta ilahtuneen vanhemman tulosta ollenkaan. Päiväkotipäivä on lapselle kaikesta kivasta huolimatta kuin työpäivä, väsyttävä. Ja kiukkukin on vain ikävää, jota ei osata ehkä muuten vielä osoittaa.


Rauhoita illat


Etenkin päiväkodin alussa kannattaa pyrkiä siihen, että touhukkaan ja uutta täynnä olevan päivän jälkeen olisi rauhallista aikaa kotona. Olla yhdessä, halailla ja jutella päivästä.




Mukaan tärkeä juttu

Päiväkotiin kannattaa ottaa mukaan jokin turvaa tuova esine. Oli se sitten pehmo, joku lelu, rätti tai kuva perheestä, mikä vain, josta saa lohtua ja turvaa tarvittaessa.

Lopuksi: hyvin se menee!


 Lapset sopeutuvat helposti ja usein päivähoidon aloitus on meille vanhemmille isompi juttu kuin lapsille itselleen. Kun lapsi pääsee päiväkodin touhuun ja rutiineihin sisälle sekä saa kavereita, hän varmasti haluaakin olla päiväkodissa. Ainakin meillä vanhimmainen on ihan pettynyt, jos ei jostakin syystä pääsekään kavereiden kanssa leikkimään. Luota siis rauhallisin mielin, että kaikki järjestyy kyllä!

Tuu seurailemaan mua myös instaan, jonne pääset TÄSTÄ, nähdään siellä!

-Reetta












torstai 30. tammikuuta 2020

Miksi ja miten teen niin hyviä kirppislöytöjä sekä Oulun parhaat kirppikset

"Taas oot tehny noin hyviä löytöjä, miks mä en koskaan löydä mitään!" tai "Sulla on kyllä hyvä tuuri kun aina löydät kirppareilta niin paljon hyviä juttuja!" on lauseita, joita kuulen tosi usein. Meidän vaatteista suurin osa tulee kirppareilta ja muutenkin löydän vaikka mitä. Miten ja miksi sitten tunnun löytävän muita enemmän ja parermpia löytöjä? Minäpä kerron, mistä luulen sen johtuvan.

Kuviksi valitsin satunnaisia kuvia kirppislöydöistä, luonnollisesti. Toivottavasti edes yksi innostuisi tästä postauksesta ja suuntaisi kirppikselle, se olis huippu juttu!

Facen roskalavalta kaapisto, iso osa sisustusjutuista kirppiksiltä.


Kirpparil eka, kirpparil vika

Käyn kirppareilla tosi usein ja se jo selittää osittain, miksi teen enemmän löytöjä kuin he, jotka käyvät kerran kuussa tai jopa harvemmin. Mitä useammin kirppareilla käy, sitä  isompi on onnistumistodennäköisyys, luonnollisesti.

En vilkuile, vaan katson oikeasti

Tämän tajuttuani opin tekemään löytöjä  valtavasti enemmän kuin aiemmin. Tajusin nimittäin, että sekä minä että suurin osa kirppareilla kiertelevistä kulkee kirpparilla ikäänkuin silmäillen, eikä oikeasti keskittyen siihen, mitä kaikkea kirpparilla oikeastaan on. Usein teenkin niin, että menen ensin kirpparin läpi nopeasti ja silmäillen, sitten uudelleen rauhassa jokaiseen pöytään kunnolla keskittyen. Ensimmäisellä kierroksella sitä  ikäänkuin silmäilee puolihuolimattomasti kaikkea etsien jotain superlöytöä kai, joka yhtäkkiä hyppää esiin eikä keskity kunnolla mihinkään.

Toisella, rauhallisella kierroksella sitten menen pöytä kerrallaan ja katson pöydästä ajatuksen kanssa tangon, hyllytason sekä lattialla olevat tavarat. Usein lattia jää huomiotta, mutta sieltä olen tehnyt yhden parhaista löydöistäni: aarikan uuden lampun ihan murto-osalla kaupan hinnasta.

Yksi parhaista kirppislöydöistäni: Aarikan lamppu, joka hymyilyttää päivittäin.


Pidän silmät avoinna kaikelle

Helposti  kirpparilla tavarapaljoudessa sokeutuu ja alitajuntaisesti alkaa etsiä  vain tiettyä, eikä keskity muuhun. Jos vaikka tarvitsen paidan ja housut, helposti keskityn vain niihin paitoihin,joista on kipeämpi puute ja unohdan housut enkä huomaa unelmieni housuja, vaikka ne roikkuisivat nenän edessä. Saati sitten vieressä roikkuvaa uutta, edullista toppahaalaria, jollaiselle lapsella olisi tarve.  Siihen saa oikeasti ihan keskittyä, että muistaa pitää silmät avoinna muutenkin kuin yhdelle asialle. Nykyään osaan tän niin hyvin, et aika usein kirpparilta lähtee jollekin ystävälle puhelu: " Ei teidän xxxx lapsella olis tarvetta ihan uudenveroiselle ja edulliselle... " haha.

Ennakoin

Varmasti moni turhautuu kirppistelyssä siihen, että etsii asioita liian tiukalla aikataululla. Itsekin sorrun tähän usein. Kirppareista hyötyy  parhaiten, kun etsii ennakkoon eikä tuntia ennen tarvetta. Esimerkiksi lapsille saatan ostaa hyviä löytöjä monta numeroa isoina ja laittaa odottamaan sitä, että ovat sopivia.

Lisäksi sesongin ulkopuolella tuotteet on usein edullisimmillaan. Jos joku tuo keväällä toppahaalarin myyntiin, se on todennäköisesti halpa, koska oletus on ettei se keväällä ketään kiinnosta. Eikähän se oikein kiinnostakaan, paitsi ennakoijaa, joka sen sitten ostaa hyvään hintaan odottamaan syksyä.

Edullisimmat kesätakit ostin talvella...

... ja edullisimmat talvitakit kesällä.


Aikainen lintu madon nappaa

Aamut on parhaita aikoja tehdä löytöjä monestakin syystä. Ensinnäkin silloin saa olla ja penkoa rauhassa. Toiseksi, silloin on uusia tuotteita, joita ei kukaan ole vielä penkonut. Yleensä uudet myyjät  tuovat tavarat viimeisen aukiolotunnin aikana ja tuotteet ovat sitten pengottavissa aamulla. Viimeinen tunti on myös hyvä siinä mielessä, että jos näkee hyvän pöydän ja tyypin laittamassa siihen tavaraa, voi varovasti kysyä tavaroiden asettajalta tuotteista, jos hän ehtii vastata. Esimerkiksi sitä, onko tulossa lisää tiettyä kokoa tms.

Myös kovat pakkaset ja muut kurjat kelit ovat hyviä aikoja tehdä löytöjä, kun moni muu on päättänyt jäädä kotiin eikä ole jaksanut lähteä tekemään löytöjä. Silloin on sun tilaisuutesi iskeä, haha.

Ei se ole niin  vakavaa

Tää on ehkä tärkein. Ei ole vakavaa, vaikkei löytäisi mitään. Kannattaa vain keskittyä rauhassa katselemaan ja penkomaan. Jotain etsimiäsi juttuja voi löytyä sitten seuraavalla kerralla, jos ei nyt. Takuulla mitään ei löydy asenteella " ei täällä mitään kuitenkaan ole". Eivätkä kaikki vain ole kirppari-ihmisiä. Eikä siinä ole mitään pahaa! Ei kaikkien siellä tarvikaan ravata.

Mä  lähden aina kirpparille sillä mielin, että löytyy jos löytyy,  joskus ei löydy mitään ja toisinaan niin paljon, että pitää ihan miettiä mitä valitsee kaikista hyvistä vaihtoehdoista. Kirppariltakaan kun ei kannata ostaa turhaa, vaikka halvalla saisi. . Kirppistelyssä parhaiten onnistuu, jos siitä nauttii aidosti. Kiertelyä inhoava ei varmasti tee yhtään löytöä.

Meillä iso osa vaatteista tulee juuri kirppareilta. Silti en usko, että kukaan voisi sanoa kenenkään kulkevan rievuissa. Päin vastoin lastemme vaatteita usein ihastellaan.


Myös kirppisvaatteilla voi samistella.




Musta on ihan huippua, miten kirppiskulttuuri on muuttunut kymmenenkin vuoden aikana. Kun aloin kirppistellä, sain selitellä ja vakuutella useille, että kyllä ne ovat ihan hyviä vaatteita, eivät mitään likaisia lumppuja. Nykyään kirppistely on suorastaan trendikästä ja nuorisoa näkyy kirppiksillä todella paljon.


Sitten niihin mun mielestä Oulun parhaimpiin kirppiksiin! Keräsin tähän top kolmosen lemppareita, nämä ovat ihan satunnaisessa järjestyksessä.

järkikirppis, raksila

Tämä kirppis on sellainen, mihin yleensä vien tyypit, jotka haluaa käydä täällä kirpparilla. Järkikirppiksellä on laaja valikoima kaikkea ja oikeastaan kaikille. Löytyy aikuisille ja lapsille vaatetta sekä sisustusta ja harrastusvälineitä.

Vadelmatarha, limingantulli

Tänne taas menen silloin, kun etsin jotain tiettyä lapsille. Vadelmatarhalla on tosi selkeästi sekä koottain laitettuja pöytiä sekä myyntipisteitä, joita yksittäiset ihmiset vuokraavat itselleen käyttöönsä. Täällä on pääasiassa lastenvaatteita ja -tarvikkeita.


Wanillan kirppis

Tää kirppis vaan paranee koko ajan! Oulusta tänne toki kestää ajaa vajaa puolisen tuntia, mutta se kannattaa usein. Kirppis on iso, siellä on laidasta laitaan tavaraa ja usein keskustan kirppiksiä edullisemmalla hinnalla. Esimerkiksi viimeksi löysin lapsille shopkins-leluja ihan tooooosi edullisesti: kauppa, kassahihna, kaupan tavarat, kauppakasseja, reppuja jne yhteensä 9 euroa, ei paha!


Ei muuta kuin mukavaa kirppistelyä sulle!

PS. TÄSTÄ klikkaamalla mun instaan, jossa usein esittelen parhaita kirppislöytöjä, tervetuloa mukaan!

-Reetta


maanantai 16. joulukuuta 2019

Söpö lahjapaketti helposti ja edullisesti

Päätin nostaa tämän viime vuoden postauksen, jossa helppo ohje säpöön rusettiin.



Yksi ihanimmista jouluun liittyvistä jutuista on ehdottomasti joululahjojen paketointi! Rakastan paketoida lahjoja rauhassa lasten mentyä nukkumaan ja kuunnella samalla joululauluja. Yleensä valitsen joka joululle jonkin tietyn teeman tai värit, joiden mukaan paketoin kaikki lahjat. Tänä vuonna tosin olen lipsunut moneen suuntaan jo tässä vaiheessa. Tarkoitus oli ottaa väreiksi luonnollinen ruskea, valkoinen, havunvihreä ja musta. Nyt kuitenkin mukaan on ilmestynyt kupari ja näköjään myös glitter. Onneksi tämä ei ole ollenkaan vakavaa, vaan lipsua saa! Vaikka värit ja teemat ovat vaihtuneet, on yksi juttu säilynyt mun suosikkina jo yli viisi vuotta, nimittäin isot rusetit. Ajattelinkin nyt jakaa tämän erittäin helpon ja edullisen idean, jolla paketeista saa näyttävyyttä ja juhlavuutta paketteihin heti roppakaupalla.


Ohjeita on hieman hankalaa kirjoittaa ylös, sillä teen itse tämän aina summassa käsituntumalla, mutta yritän parhaani. Kuvat kyllä puhuvat puolestaan ja niitä seuraamalla ei voi mennä metsään, vaikka selostus epäselvää onkin, haha. Ensivilkaisulla tämä varmasti näyttää monimutkaiselta, mutta parin rusetin jälkeen homma sujuu jo miettimättä parissa minuutissa.



Leikkaa lahjapaperista pala ja taita kahtia. Piirrä ja leikkaa (tai leikkaa suoraan paperista) kuvanmukainen kuvio niin, että taitoksen avattua tulos on alemmassa kuvassa näkyvä silmälaseilta näyttävä lipare.




Käännä ja kiinnitä ”silmälasien sangat” keskelle, kuten kuvassa. Minä käytän kiinnitykseen joko kuumaliimaa tai sitten teippiä, ellen jaksa odottaa kuumaliiman lämpenemistä.



Leikkaa samasta paperista suikale ja kiepauta suikale rusetille vyöksi pystysuunnassa. Vyön sopiva leveys on suurinpiirtein sama kuin ”silmälasien sankojen” leveys. Kiinnitä tukevasti rusetin taakse.





Sitten onkin jäljellä enää viimeistely. Leikkaa lahjapaperista kuvanmukaiset palat, ja kiinnitä yläosastaan rusetin taakse.


Valmis! Tämä rusetin perusohje on loputtomasti muokattavissa esimerkiksi koon ja muodon puolesta. ”silmälasin linssin” muotoa muokkaamalla soikeammaksi tai pyöreämmäksi rusetti näyttää ihan erilaiselta.



En kestä näitä mun ohjeita,haha! Mutta toivottavasti sulle oli iloa tästä ideasta. Itse aina välillä innostun tekemään erilaisia ja eri kokoisia rusetteja varastoon vinot pinot ja sitten onkin helppoa viedä kauniita paketteja pitkän aikaa ilman vaivannäköä. Käärii vain lahjan paperiin ja liimaa varastosta valmiin rusetin päälle!
Vielä olisi muutama lahja ostettavana joulua ajatellen, jospa saisin ne haettua tänään. Mun odotusten vastaisesti tyttöjen kirjeissä joulupukille oli niin maltillisesti toiveita, että haluan varmistaa ehtiväni hankkimaan ne. Viisivuotiaan toivelistalla oli kaksi lahjaa, kolmivuotiaan listalla yksi. Ne toiveet haluankin ehdottomasti toteuttaa!


Hyvää viikonloppua! <3


- Reetta

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Kaksplus blogiverkoston joulukalenteri - joulua ei saa luokseen ainakaan väkisin tekemällä

Me pohjoisen ja pimeän maan kansalaiset taidetaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta rakastaa joulua. Se katkaisee pitkän ja pimeän ajan  ikäänkuin kahdeksi vähän lyhyemmäksi pimeäksi jaksoksi ja tuo valoa pimeyteen juuri silloin, kun sitä eniten kaivataan. Tänään ajattelin puhua hieman siitä, miten joulu mun mielestä tulee kotiin ja miten se ei ainakaan tule.

Jouluna kuuluu rentoutua, syödä hyvin ja nauttia. Suurin osa meistä taitaa jollakin tapaa nauttia jouluvalmisteluista, mutta silti oon ollut huomaavinani yhden ilmiön niin omassa kuin muidenkin jouluvalmisteluissa: niistä otetaan stressiä ja paineita. Tehdään asioita, koska ne  kuuluu tehdä ja siivotaan paikkoja, koska ne kuuluu siivota jouluksi.

Joulu kaksi vuotta sitten oli samaan aikaan kamalin ja ihanin joulu elämäni aikana. Olin vuodepotilaana todella heikossa kunnossa, enkä voinut tehdä yhtään valmisteluita. Ei siivottu, ei leivottu eikä tehty jäälyhtyjä. Ei, vaikka nuo kaikki oli kuuluneet jouluun aiemmin oleellisesti. Mua pelotti. Pelotti oma vointi, mutta ennen kaikkea se, meneekö nyt vielä joulukin pilalle kaiken muun lisäksi.



Ei mennyt. Äitini toi meille laatikot pakasteeseen, mies haki kuusen, kukkakimpun ja monta pakettia kynttilöitä. Yhtäkkiä tilanne olikin se, että aatonaattona kello kuusi me istuttiin sohvalla kynttilöiden valossa kuunnellen joululaujuja ja todettiin, että tässä se on, joulu.

Ei valvottu leipoen  viimeisiä juttuja ja kuuraten lattioita kuten aiempina vuosina. Joulu tuli isommin kuin koskaan, koska talossa ei ollut painetta tehdä sitä ja tätä. Meillä ei ollut piparkakkutaloa ja ikkunatkin olivat täynnä pieniä sormenjälkiä, mutta meillä oli rakkautta ja halua keskittyä jouluun, lepoon ja tunnelmaan. Oli aikaa olla yhdessä ja pysähtyä. Se kai joulussa lopulta on tärkeintä.

Tuona jouluna opin paljon. Tärkein oppi oli se, että joulussa ei ole mitään, joka TÄYTYY tehdä.  Joulu tulee kuitenkin, olitpa ehtinyt tai jaksanut tehdä jotakin tai et. Tuon joulun jälkeen meillä ei olla otettu yhtään painetta joulun laittamisesta. On kyllä tehty ja touhuttu kuten ennenkin, mutta vain nauttien. Jos jotain ei ehdi tai jaksa, jääköön. Jos joulu tuli likaiseen ja jopa pelkoa täynnä olevaan torppaan, tulee se myös uudelleen, vaikka lattioiden luuttuaminen jäisikin välistä.




On aivan turhaa pilata joulua ja fiilistelyä turhalla pakkotekemisellä ja kiireellä. Lapsemme eivät muista aikuisena jouluja muistellessaan, oliko tiskipöydässä tahra vai ei. He muistavat tunnelman. Ja se saattaa kärsiä helposti, jos keskitymme siihen tiskipöytään liikaa.

Ihanaa joulunodotusta sinulle! Muista, että tarvittaessa joulu tulee kyllä vaikka ilman mitään laittamista, mutta liialla stressillä ja väkisin tekemisellä  se takuulla pysyy kaukana. Kolmen päivän sijaan joulu taitaakin olla enemmän mielentila, keskittykäämme siis siihen hyvään mielentilaan. <3




Huomenna verkostoblogien joulukalenterin luukku aukeaa Susannan blogissa, sinne pääset TÄSTÄ.

Eilistä luukkua pääset fiilistelemään Jennin blogiin TÄSTÄ.





-Reetta

torstai 14. marraskuuta 2019

Eskarilaiselle puhelin - miksi ja millä säännöillä?

Ostettiin meidän eskari-ikäiselle esikoiselle nyt syksyllä puhelin ja sain paljon toiveita siitä, että kirjoittaisin hieman aiheesta. Miksi, millainen puhelin, millaisilla säännöillä ja miten on mennyt. Nyt muutaman kuukauden kokemuksen perusteella sitten ajattelin aiheesta kirjoittaa.

Ensinnäkin, mihin eskarilainen tarvitsee puhelinta? No ei juuri mihinkään tällä hetkellä. Ostettiin puhelin jo eskarin aikana siksi, että esikoinen oppii sitä sujuvasti käyttämään ennen koulun alkua, jolloin hän kulkee bussilla itse ja mielestämme silloin puhelin on jo ihan tärkeä juttu. Sen lisäksi puhelin tuo turvaa, kun aletaan asteittain opetella itsenäisiä juttuja. Aina saa äidin tai isän kiinni, se on tärkeää.


Aluksi ajateltiin ostaa ihan peruspuhelin, mutta lopulta päädyttiin älypuhelimeen mietintöjen jälkeen. Miksi näin? Älypuhelimeen sai enemmän toimintoja nimenomaan turvalliseen käyttöön liittyen. Uskon myös, että puhelin ei kasva niin helposti käteen kiinni, kun siitä tulee tylsä osa arkea nyt. Tylsä sen vuoksi, että pienen lapsen ollessa kyseessä, on puhelimen oltava kaikkea muuta kuin pelejä täynnä oleva, lapsen säännöillä toimiva viihdekeskus.

Ostettiin hänelle Nokian 150€ maksava älypuhelin, perusteluina valinnalle oli lähinnä riittävä muisti ja vaaleanpunainen väri, haha.



Asensimme heti sekä lapsen että meidän puhelimiin Googlen Family linkin, jolla lapsen puhelinta voi "hallita". Sillä voi sallia tai kieltää erilaiset toiminnot lapselta sekä määrittää vaikkapa ruutuajan. Sovelluksesta myös näkee tarkalleen, mitä lapsi puhelimella tekee.
Lisäksi hankittiin samalla koko perheelle virusturva.

Sen lisäksi, että puhelin ei ole jatkuvasti saatavilla, on siitä rajattu ulos kaikki sellainen, mitä lapsi ei tarvitse vielä tuossa iässä. Hänen ei tarvitse vielä selailla nettiä, vaan muutaman sovelluksen salliminen käytettäväksi riittää.

Hän voi puhelimellaan soittaa, käyttää whatsappia (ääniviestit ja videopuhelut) sekä pelata pikku kakkosen peliä tai ekapeliä, jossa opetellaan lukemista, lisäksi tietysti ottaa kuvia ja videoita. Nyt vähän myöhemmin ladattiin myös lasten areena, on muuten kätevä pitkällä automatkalla. Tiukasta rajaamisesta huolimatta puhelimen saa vain kysymällä, eikä se suinkaan ole lapsen mukana kulkeva laite, jolla saa olla aina kun huvittaa.

Ainoastaan yhden kerran eskarilainen on saanut puhelimen käyttöönsä ilman vanhempien välitöntä valvontaa. Annoimme sen hänelle mukaan kaverisynttäreille, jossa oli hänelle paljon vielä vieraita ihmisiä. Yhdessä sovimme, että puhelin pysyy takin taskussa eteisessä, mutta  jos alkaa tuntua siltä, että haluaakin kotiin, voi äidille soittaa. Puhelin pysyi taskussa eikä soittoa tullut, mutta tieto siitä, että lapsi saa vanhempansa kiinni halutessaan toi turvaa meille kaikille.



Mun mielestä koko ajan kehittyvä teknologia on ehdottomasti hyödyllinen, jos valjastamme sen käyttöömme oikein, rengiksemme, emmekä isännäksemme. On totta, että lasten kanssa on oltava erityisen tarkkana, mutta pienellä vaivannäöllä vaikka älypuhelimesta saa turvaa tuovan laitteen, jossa voi olla opettavia sovelluksia.

Miten meillä on sitten mennyt puhelimen ja eskarilaisen kanssa? Hyvin, todella hyvin! Tietysti meillä on välillä erimielisyyttä siitä, paljonko puhelinta käytetään, mutta niin on jokaisen asian kanssa välillä. Lapsi kyllä ymmärtää, miksi käyttö on rajoitettua.

On ollut todella ihanaa esimerkiksi se, miten lapset ovat lähetelleet isänsä kanssa ääniviestejä, kun hän on nyt niin paljon raksalla ja poissa kotoa. Ekapeli on tukenut tosi mukavasti kirjainten opettelua ja lasten areenasta on kiva laittaa lauluja soimaan.

Keväällä me aletaan opetella itsenäisyyttä ihan eri tavalla, koska koulun alettua voi olla että lapsi joutuu välillä olemaan hetken yksin kotona. Kun itsenäisyyttä harjoitellaan, tuo puhelin varmasti sekä meille vanhemmille että myös lapselle turvaa kun tietää, että aina saa toisen kiinni.

Kauan ja hartaasti puhelimen hankintaa mietittiin, mutta onneksi se sitten ostettiin. Ei muuta kuin kohti nykyaikaa, mutta fiksusti ja turvallisesti!

TÄSTÄ  pääset mun instaan, jossa meidän arkea ja nyt myös joulujuttuja. Tervetuloa seurailemaan ja keskustelemaan!

- Reetta






tiistai 22. lokakuuta 2019

Kuinka usein vaihdan lakanat, komennan puolisoa tai käyn puntarilla ?

Blogeissa on nyt kiertänyt kuinka usein -haaste ja pikkuleijonat -blogin Sari haastoi minutkin mukaan. Tää oli tosi hyvä juttu, koska mun blogi on viimeaikoina ollut aika hiljainen kaiken kiireen keskellä. Tätä oli myös tosi hauska täyttää, toki tein sen tapani mukaisesti ehkä liian syväluotaavasti, haha.

Kuinka usein...

Vaihdat lakanat?  Kuivausrummun tultua taloon meillä on lähes aina sängyssä samat lakanat. Sen sijaan että ne vaihdettaisiin,  ne pestään, rummutetaan ja laitetaan takaisin paikoilleen. Näin vältyn raivostuttavalta ison pussilakanan viikkailulta kaappiin, kun laitan pesun jälkeen samat lakanat paikoilleen. Ehkä tässä haettiin kuitenkin enemmän tuota pesuväliä. Pesen lakanat noin viikon välein.

Vaihdat pyyhkeet?  USEIN. Mun mielestä märkä pyyhe on ällöttävä ja vaihdan käsipyyhkeet aina, kun ne tuntuvat märiltä ja kylpypyyhkeetkin ihan muutaman käytön jälkeen. Pyyhepyykkiä meillä pyöritetään siis aika paljon.



Soitat äidille/isälle? Tämä kyllä vähän vaihtelee, mutta aika usein, muutamasti viikossa varmaan. Mun vanhemmat, etenkin äiti on mulle sellaisia turvaihmisiä, joille soitan aina kun tarvitsen neuvoja tai kun jotakin tapahtuu, hyvää tai ikävää.

Näet vanhempiasi? Miten näitä osaa arvioida!? Nyt rakennusaikana tilanne on ihan poikkeuksellinen, kun ei ehditä juuri kyläillä, mutta isää näen nyt lähes joka päivä raksalla. Pari viikkoa sitten olin myös raksa-arkea paossa kotikotona isosiskoni kanssa. Sinne siis menen aina,  kun ehdin. <3

Käyt leffassa? Siis voi apua, oon käynyt vaan ihan pari kertaa elämässäni! En jotenkin innostu tosta, mut voisi ehkä taas kokeilla, pitäisinkö leffassa käynnistä nyt. Katson elokuvat mieluiten kotona rennosti, en ventovieraan vieressä istuen ja kuunnellen hänen syömisääniään sen, mitä nyt aivan liian isolla olevien äänien seasta kuulee peläten koko elokuvan ajan tärykalvojen rikkoutumista. En siis tykkää käydä leffassa, hah.

Föönaat hiukset? Ehkä pari kertaa kuussa eli vain silloin, kun satun käymään aamulla suihkussa ja sitä tapahtuu harvoin. Yleensä käyn suihkussa illalla ja annan hiusten kuivaa itsekseen. Hassua muuten tää muutos mussa. Nuorena kävin mieluiten aamulla suihkussa ja föönasin hiukset joka päivä.

Putsaat lattiakaivot? En ikinä. Onneksi mies tekee sen puolestani!

Käyt metsässä? Metsän keskellä kasvaneelle hassu kysymys. Miten käydään metsässä? Metsä tulee uudessakin kodissa olemaan ihan tavallinen juttu siinä kodin pihassa, siellä lapsetkin leikkivät nyt tontilla ollessa usein. Tarkoituksella menen metsään yleensä vain retkeilemään ja marjaan, mutta muuten metsä on ihan luonnollinen juttu, jonka keskellä tykkään olla ja asuakin.

Käyt suihkussa? Joka ilta joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Pitäisi kyllä taas opetella pois siitä, että pesen hiuksetkin joka päivä. Se ei tee hiuksille hyvää!

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Lapsille ja miehelle joka päivä, muille sen sanominen ei tunnu jostakin syystä niin luonnolliselta. Opittavaa siis olisi tässäkin asiassa.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Olemme asuneet kuuden vuoden aikana kuudessa eri asunnossa, lähinnä muuttojen yhteydessä tehdyt tarkistukset on riittäneet siis. Välillä kyllä saan ihme siivouspuuskia, joiden yhteydessä kuivakaappikin pitää myllätä.

Luuttuat lattiat? Kerran viikossa, ellen jostakin syystä jätä viikkosiivousta tekemättä. Tahroja pyyhin lattioilta useammin.

Peset vessat? Vähintään kerran viikossa kunnolla kaappien ovia, avohyllyjen pesua, ovea karmeineen ja lattiaa myöden, mut aika usein tulee siistittyä allasta ja pönttöä siivousten välissä. Mulla on huono tapa käyttää vessan pesuun kloritea, koska muuten se tuntuu aina likaiselta. Pitäisi opetella tuostakin pois, melkoista myrkkyä.

Puhdistat liesituulettimen? Tämäkin on tapahtunut lähinnä muuttojen yhteydessä, vain pari kertaa muuten.

Syöt noutoruokaa? Jaa-a, joskus menee monen monta viikkoa ilman, jonakin viikkona saatan syödä vaikka kaksikin kertaa. Nykyään meillä on usein sunnuntaina noutoruokaa, kun se on meidän viikon ainoa päivä, jolloin mies ei ole raksalla iltaan saakka. Nautitaan sitten urakalla siitä ja levätään vain.

Valehtelet?   Isoissa ja tärkeissä asioissa  en valehtele, mutta kuten josksus aiemmin kirjoitin TÄSSÄ postauksessa, liika suoruus ja raatorehellisyys on usein ilkeyttä, ei arvostettava piirre. Tarkoitan tällä sitä, että joskus on ihan ok vähän loiventaa sanomisiaan. Jos vaikka miehellä on jääkiekkoturnaus toisessa kaupungissa, mitä se hyödyttää jos rehellisesti sanon hänelle, että harmittaa ja ärsyttääkin jäädä kotiin, että en haluaisi hänen menevän. Voin ihan hyvin sanoa, että "nauti turnauksesta, me pärjätään kyllä!" Ei se ole keneltäkään pois, eikä kukaan hyötyisi kiukusta. Tällaista en toki laske valehteluksi enkä oikeaa valehtelua siedä, mutta joskus on ihan hyvä pitää turhat mölyt mahassaan eikä sanoa rehellisesti kaikkea, mitä sylki suuhun tuo.

Tähän  on kyllä pakko vielä lisätä yksi juttu! Mulla on joskus tapana puhua huumorilla super paljon liioitellen  ja kaikki ei aina ymmärrä sitä. Jos vaikka sanon seisoneeni kassajonossa sata tuntia, joku on saattanut luulla, että yritän tosissani väittää moista eikä ole ymmärtänyt sitä huumoriksi.

Riitelet suhteessa?  Aiemmin harvemmin, nyt raksa-aikana on tullut väsyneenä niin paljon turhia riitoja, että meidän piti ihan pysäyttää tilanne ja muuttaa asennetta raksaa kohtaan vähän rennommaksi. Lopulta talo on kuitenkin asunto, jonka vuoksi ei kannata hyvää parisuhdetta riitelyllä pilata.

Sheivaat? En siedä kainaloissa yhtään sänkeä, joten ne joka suihkukerralla, muut paikat tarvittaessa kun siltä tuntuu.

Vaihdat hammasharjan? Meillä kaikilla on sähköharjat ja yleensä vaihdetaan kaikille uudet päät, kun pienin on purrut omansa hapsottaviksi. Aika usein siis, haha. Lisäksi aina sairastamisen jälkeen.



Käyt kirjastossa? Aivan liian harvoin täällä! Edellisellä paikkakunnalla käytiin lasten kanssa usein lukemassa ja leikkimässä kirjastossa, pitäisi opetella se täälläkin. Harvemmin uskallan lainata kirjoja nyt, kun talossa on kaiken repivä taapero.

Peset peitot ja tyynyt? Ei ole mitään säännöllistä väliä, mut monta kertaa vuodessa kuitenkin tulee pestyä.

Syöt herkkuja? Yleensä viikonloppuisin, joskus kyllä viikollakin. En ole kovin tarkka herkuttelusta, kun en koe minulla olevan sen kanssa mitään ongelmaa. Useammin mulle käy  niin, että herkut unohtuu kaappeihin, vaikka ostin syötäväksi.

Soitat anopille? Täytyy sanoa, että tosi harvoin kyllä tulee soiteltua. Pitäisi tässäkin skarpata!

Peset rintsikat?  Mitä nää kysymykset oikein on, haha!? Jos hikoilen, yhden käytön jälkeen, joskus muutaman käytön jälkeen, jos käytän niitä vain hetken päällä, kuten yleensä vain poistuessa kodista jonnekin tai jonkun tullessa meille. Omalla porukalla ja kotona harvoin pidän koko kapistuksia ollenkaan.



Leivot?  Niin vaihtelevasti! Joskus monta kertaa viikossa, joskus en moneen kuukauteen. Näissä pienissä ja epäkäytännöllisissä vuokrakotien keittiöissä leipomisinto on usein aika nollissa.

Siivoat jääkaapin? Tää on mun heikko kohta! Raskauksista on jäänyt inho kylmän ruoan hajuun ja yleensä pyydän miestä heittämään vanhat ruoat jääkaapista pois. Jääkaapin puhtaudesta en ole kovin neuroottinen, sillä tajuan miten täynnä pöpöjä kaupasta sinne tulleet pakkaukset oikeasti lopulta on.

Käyt puntarilla? Ehkä kerran viikossa. Paino ei määritä minussa mitään, mutta haluan kuitenkin vähän pysyä kärryillä. Mystisesti äkkiä ilman syytä noussut paino onkin paljastanut mm. kilpirauhasen vajaatoiminnan ja paino on ollut aika hyvä mittari seuraillessa lääkityksen oinnistumista tai epäonnistumista.

Komennat miestäsi? Olisi kivaa vastata, etten ikinä mutta en usko, että monikaan voi näin vastata rehellisesti. Kyllä  meillä ainakin välillä saatetaan tokaista jotakin toiselle melko käskevään sävyyn, jos toinen vaikka menee vitsissä liian pitkälle, ei kuuntele, puhuu päälle ja mitä näitä nyt on.

Syöt irtokarkkeja? Lähes aina, kun syön karkkeja. Oon aika nirso karkkien suhteen ja valmiista sekoituksista hyvällä tuurilla löytyy muutama, josta pidän. On helpompaa valita jokainen karkki itse.

Vierailet isovanhempien luona? Mulla on elossa yksi isovanhempi. Kuten kaikkien, myös hänen luonaan tulee vierailtua liian harvoin. Olikin niin ihanaa, kun pari viikkoa sitten istuttiin hänen luonaan monta tuntia ihan rauhassa juttelemassa aikuisten kesken.

Peset pyykkiä? Lähes joka päivä.

Imuroit kotisi? Aika harvoin on  sellaista päivää, etten imuroisi edes vähän. Mies inhoaa sitä, kun meillä on aina imuri tuossa aulassa, mutta en jaksa kaivaa sitä esille ahtaasta kaapista joka päivä, joinakin päivinä useasti.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Tosi, tosi harvoin kyllä! Kai meillä on lasten kanssa aika samanlainen maku vaatteiden suhteen. Toisaalta, meillä lapset saa päättää aika paljon omia vaatteitaan ihan ostosta lähtien.



Käyt hammaslääkärissä? Sen mukaan, mitä hammaslääkäri sanoo tarkastusväliksi. Nyt pitäisi muuten taas mennä pian tarkastukseen, alkaa olla se aika täynnä, mitä sovittiin edellisellä kerralla sopivaksi väliksi.

Käyt kaupassa? Ehkä kolmesti viikossa. Pyrin tekemään isot ostot kerran viikossa ja sitten täydennän.

Peset ikkunat? Sisäpuolelta pyyhin ikkunaliinalla varmaan viikoittain olkkarin ja keittiön ikkunaa, isosti lähinnä syksyllä ennen jouluvalojen laittoa.

Vaihdat sukat? Joka päivä, onko tähän muka muita vastauksia?

Olet eri mieltä miehen kanssa? Isoissa asioissa tosi harvoin, nyt raksaan liittyviä päätöksiä tehdessä noista pienistä normaalia arkea useammin. Mua ei erimielisyydet haittaa. Mun on helppoa hyväksyä se, että ollaan joistakin asioista ihan eri mieltä, eikä se ole vakavaa.

Ostat uusia vaatteita?  Lapsille enemmän, itselleni tooooosi vähän. Suosin kirppareita niin paljon kuin pystyn ja pihistelen omissa vaatteissa. Lasten vaatteista en ole valmis juuri tinkimään ja esimerkiksi ulkovaatteet on oltava oikeasti hyvät!


Siivoat? Joka päivä jotain, kerran viikossa yleensä sitten enemmän.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Joka kerta, kun paistetaan maissia, eli usein, haha. Toimii tehokkaasti!

Peset autosi?  En tyyliin koskaan, mies käyttää auton pesulassa. Pelkään ajaa sinne pesulaan, jos renkaat ei osukaan oikeaan koloon ja pesukoje menee jumiin tai  rikkoo auton.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Haluaisin käydä usein, rakastan järjestellä kaappeja, mut lasten kanssa se on vähän toivotonta. Aina joku kantaa tavaroita vääriin paikkoihin kun vedän kaapin sisällön lattialle alkaakseni järjestellä. Täällä väliaikaisessa kodissa ei tuohon juuri ole motivaatiota, kunhan kaikille on jossakin paikkansa. Joskus mulla oli kaikki kaapit järjestyksessä, mutta nyt ei sinne päinkään.

Siivoat lääkekaapin? Meillä lääkekaapin virkaa toimittaa kori ylähyllyllä, sitä käyn läpi ehkä paristi vuodessa.

Puhdistat hiukset harjasta? Monta kertaa viikossa! Talossa on kolme pitkähiuksista tyyppiä ja hiuksia on kaikkialla, etenkin siinä harjassa.


Tää oli kyllä hauska haaste, kiitos Sari!

Tuu seurailemaan meidän elämää myös instaan, sinne pääset painamalla TÄSTÄ.

Mukavaa loppuviikkoa sulle!

-Reetta