torstai 14. marraskuuta 2019

Eskarilaiselle puhelin - miksi ja millä säännöillä?

Ostettiin meidän eskari-ikäiselle esikoiselle nyt syksyllä puhelin ja sain paljon toiveita siitä, että kirjoittaisin hieman aiheesta. Miksi, millainen puhelin, millaisilla säännöillä ja miten on mennyt. Nyt muutaman kuukauden kokemuksen perusteella sitten ajattelin aiheesta kirjoittaa.

Ensinnäkin, mihin eskarilainen tarvitsee puhelinta? No ei juuri mihinkään tällä hetkellä. Ostettiin puhelin jo eskarin aikana siksi, että esikoinen oppii sitä sujuvasti käyttämään ennen koulun alkua, jolloin hän kulkee bussilla itse ja mielestämme silloin puhelin on jo ihan tärkeä juttu. Sen lisäksi puhelin tuo turvaa, kun aletaan asteittain opetella itsenäisiä juttuja. Aina saa äidin tai isän kiinni, se on tärkeää.


Aluksi ajateltiin ostaa ihan peruspuhelin, mutta lopulta päädyttiin älypuhelimeen mietintöjen jälkeen. Miksi näin? Älypuhelimeen sai enemmän toimintoja nimenomaan turvalliseen käyttöön liittyen. Uskon myös, että puhelin ei kasva niin helposti käteen kiinni, kun siitä tulee tylsä osa arkea nyt. Tylsä sen vuoksi, että pienen lapsen ollessa kyseessä, on puhelimen oltava kaikkea muuta kuin pelejä täynnä oleva, lapsen säännöillä toimiva viihdekeskus.

Ostettiin hänelle Nokian 150€ maksava älypuhelin, perusteluina valinnalle oli lähinnä riittävä muisti ja vaaleanpunainen väri, haha.



Asensimme heti sekä lapsen että meidän puhelimiin Googlen Family linkin, jolla lapsen puhelinta voi "hallita". Sillä voi sallia tai kieltää erilaiset toiminnot lapselta sekä määrittää vaikkapa ruutuajan. Sovelluksesta myös näkee tarkalleen, mitä lapsi puhelimella tekee.
Lisäksi hankittiin samalla koko perheelle virusturva.

Sen lisäksi, että puhelin ei ole jatkuvasti saatavilla, on siitä rajattu ulos kaikki sellainen, mitä lapsi ei tarvitse vielä tuossa iässä. Hänen ei tarvitse vielä selailla nettiä, vaan muutaman sovelluksen salliminen käytettäväksi riittää.

Hän voi puhelimellaan soittaa, käyttää whatsappia (ääniviestit ja videopuhelut) sekä pelata pikku kakkosen peliä tai ekapeliä, jossa opetellaan lukemista, lisäksi tietysti ottaa kuvia ja videoita. Nyt vähän myöhemmin ladattiin myös lasten areena, on muuten kätevä pitkällä automatkalla. Tiukasta rajaamisesta huolimatta puhelimen saa vain kysymällä, eikä se suinkaan ole lapsen mukana kulkeva laite, jolla saa olla aina kun huvittaa.

Ainoastaan yhden kerran eskarilainen on saanut puhelimen käyttöönsä ilman vanhempien välitöntä valvontaa. Annoimme sen hänelle mukaan kaverisynttäreille, jossa oli hänelle paljon vielä vieraita ihmisiä. Yhdessä sovimme, että puhelin pysyy takin taskussa eteisessä, mutta  jos alkaa tuntua siltä, että haluaakin kotiin, voi äidille soittaa. Puhelin pysyi taskussa eikä soittoa tullut, mutta tieto siitä, että lapsi saa vanhempansa kiinni halutessaan toi turvaa meille kaikille.



Mun mielestä koko ajan kehittyvä teknologia on ehdottomasti hyödyllinen, jos valjastamme sen käyttöömme oikein, rengiksemme, emmekä isännäksemme. On totta, että lasten kanssa on oltava erityisen tarkkana, mutta pienellä vaivannäöllä vaikka älypuhelimesta saa turvaa tuovan laitteen, jossa voi olla opettavia sovelluksia.

Miten meillä on sitten mennyt puhelimen ja eskarilaisen kanssa? Hyvin, todella hyvin! Tietysti meillä on välillä erimielisyyttä siitä, paljonko puhelinta käytetään, mutta niin on jokaisen asian kanssa välillä. Lapsi kyllä ymmärtää, miksi käyttö on rajoitettua.

On ollut todella ihanaa esimerkiksi se, miten lapset ovat lähetelleet isänsä kanssa ääniviestejä, kun hän on nyt niin paljon raksalla ja poissa kotoa. Ekapeli on tukenut tosi mukavasti kirjainten opettelua ja lasten areenasta on kiva laittaa lauluja soimaan.

Keväällä me aletaan opetella itsenäisyyttä ihan eri tavalla, koska koulun alettua voi olla että lapsi joutuu välillä olemaan hetken yksin kotona. Kun itsenäisyyttä harjoitellaan, tuo puhelin varmasti sekä meille vanhemmille että myös lapselle turvaa kun tietää, että aina saa toisen kiinni.

Kauan ja hartaasti puhelimen hankintaa mietittiin, mutta onneksi se sitten ostettiin. Ei muuta kuin kohti nykyaikaa, mutta fiksusti ja turvallisesti!

TÄSTÄ  pääset mun instaan, jossa meidän arkea ja nyt myös joulujuttuja. Tervetuloa seurailemaan ja keskustelemaan!

- Reetta






tiistai 22. lokakuuta 2019

Kuinka usein vaihdan lakanat, komennan puolisoa tai käyn puntarilla ?

Blogeissa on nyt kiertänyt kuinka usein -haaste ja pikkuleijonat -blogin Sari haastoi minutkin mukaan. Tää oli tosi hyvä juttu, koska mun blogi on viimeaikoina ollut aika hiljainen kaiken kiireen keskellä. Tätä oli myös tosi hauska täyttää, toki tein sen tapani mukaisesti ehkä liian syväluotaavasti, haha.

Kuinka usein...

Vaihdat lakanat?  Kuivausrummun tultua taloon meillä on lähes aina sängyssä samat lakanat. Sen sijaan että ne vaihdettaisiin,  ne pestään, rummutetaan ja laitetaan takaisin paikoilleen. Näin vältyn raivostuttavalta ison pussilakanan viikkailulta kaappiin, kun laitan pesun jälkeen samat lakanat paikoilleen. Ehkä tässä haettiin kuitenkin enemmän tuota pesuväliä. Pesen lakanat noin viikon välein.

Vaihdat pyyhkeet?  USEIN. Mun mielestä märkä pyyhe on ällöttävä ja vaihdan käsipyyhkeet aina, kun ne tuntuvat märiltä ja kylpypyyhkeetkin ihan muutaman käytön jälkeen. Pyyhepyykkiä meillä pyöritetään siis aika paljon.



Soitat äidille/isälle? Tämä kyllä vähän vaihtelee, mutta aika usein, muutamasti viikossa varmaan. Mun vanhemmat, etenkin äiti on mulle sellaisia turvaihmisiä, joille soitan aina kun tarvitsen neuvoja tai kun jotakin tapahtuu, hyvää tai ikävää.

Näet vanhempiasi? Miten näitä osaa arvioida!? Nyt rakennusaikana tilanne on ihan poikkeuksellinen, kun ei ehditä juuri kyläillä, mutta isää näen nyt lähes joka päivä raksalla. Pari viikkoa sitten olin myös raksa-arkea paossa kotikotona isosiskoni kanssa. Sinne siis menen aina,  kun ehdin. <3

Käyt leffassa? Siis voi apua, oon käynyt vaan ihan pari kertaa elämässäni! En jotenkin innostu tosta, mut voisi ehkä taas kokeilla, pitäisinkö leffassa käynnistä nyt. Katson elokuvat mieluiten kotona rennosti, en ventovieraan vieressä istuen ja kuunnellen hänen syömisääniään sen, mitä nyt aivan liian isolla olevien äänien seasta kuulee peläten koko elokuvan ajan tärykalvojen rikkoutumista. En siis tykkää käydä leffassa, hah.

Föönaat hiukset? Ehkä pari kertaa kuussa eli vain silloin, kun satun käymään aamulla suihkussa ja sitä tapahtuu harvoin. Yleensä käyn suihkussa illalla ja annan hiusten kuivaa itsekseen. Hassua muuten tää muutos mussa. Nuorena kävin mieluiten aamulla suihkussa ja föönasin hiukset joka päivä.

Putsaat lattiakaivot? En ikinä. Onneksi mies tekee sen puolestani!

Käyt metsässä? Metsän keskellä kasvaneelle hassu kysymys. Miten käydään metsässä? Metsä tulee uudessakin kodissa olemaan ihan tavallinen juttu siinä kodin pihassa, siellä lapsetkin leikkivät nyt tontilla ollessa usein. Tarkoituksella menen metsään yleensä vain retkeilemään ja marjaan, mutta muuten metsä on ihan luonnollinen juttu, jonka keskellä tykkään olla ja asuakin.

Käyt suihkussa? Joka ilta joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Pitäisi kyllä taas opetella pois siitä, että pesen hiuksetkin joka päivä. Se ei tee hiuksille hyvää!

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Lapsille ja miehelle joka päivä, muille sen sanominen ei tunnu jostakin syystä niin luonnolliselta. Opittavaa siis olisi tässäkin asiassa.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Olemme asuneet kuuden vuoden aikana kuudessa eri asunnossa, lähinnä muuttojen yhteydessä tehdyt tarkistukset on riittäneet siis. Välillä kyllä saan ihme siivouspuuskia, joiden yhteydessä kuivakaappikin pitää myllätä.

Luuttuat lattiat? Kerran viikossa, ellen jostakin syystä jätä viikkosiivousta tekemättä. Tahroja pyyhin lattioilta useammin.

Peset vessat? Vähintään kerran viikossa kunnolla kaappien ovia, avohyllyjen pesua, ovea karmeineen ja lattiaa myöden, mut aika usein tulee siistittyä allasta ja pönttöä siivousten välissä. Mulla on huono tapa käyttää vessan pesuun kloritea, koska muuten se tuntuu aina likaiselta. Pitäisi opetella tuostakin pois, melkoista myrkkyä.

Puhdistat liesituulettimen? Tämäkin on tapahtunut lähinnä muuttojen yhteydessä, vain pari kertaa muuten.

Syöt noutoruokaa? Jaa-a, joskus menee monen monta viikkoa ilman, jonakin viikkona saatan syödä vaikka kaksikin kertaa. Nykyään meillä on usein sunnuntaina noutoruokaa, kun se on meidän viikon ainoa päivä, jolloin mies ei ole raksalla iltaan saakka. Nautitaan sitten urakalla siitä ja levätään vain.

Valehtelet?   Isoissa ja tärkeissä asioissa  en valehtele, mutta kuten josksus aiemmin kirjoitin TÄSSÄ postauksessa, liika suoruus ja raatorehellisyys on usein ilkeyttä, ei arvostettava piirre. Tarkoitan tällä sitä, että joskus on ihan ok vähän loiventaa sanomisiaan. Jos vaikka miehellä on jääkiekkoturnaus toisessa kaupungissa, mitä se hyödyttää jos rehellisesti sanon hänelle, että harmittaa ja ärsyttääkin jäädä kotiin, että en haluaisi hänen menevän. Voin ihan hyvin sanoa, että "nauti turnauksesta, me pärjätään kyllä!" Ei se ole keneltäkään pois, eikä kukaan hyötyisi kiukusta. Tällaista en toki laske valehteluksi enkä oikeaa valehtelua siedä, mutta joskus on ihan hyvä pitää turhat mölyt mahassaan eikä sanoa rehellisesti kaikkea, mitä sylki suuhun tuo.

Tähän  on kyllä pakko vielä lisätä yksi juttu! Mulla on joskus tapana puhua huumorilla super paljon liioitellen  ja kaikki ei aina ymmärrä sitä. Jos vaikka sanon seisoneeni kassajonossa sata tuntia, joku on saattanut luulla, että yritän tosissani väittää moista eikä ole ymmärtänyt sitä huumoriksi.

Riitelet suhteessa?  Aiemmin harvemmin, nyt raksa-aikana on tullut väsyneenä niin paljon turhia riitoja, että meidän piti ihan pysäyttää tilanne ja muuttaa asennetta raksaa kohtaan vähän rennommaksi. Lopulta talo on kuitenkin asunto, jonka vuoksi ei kannata hyvää parisuhdetta riitelyllä pilata.

Sheivaat? En siedä kainaloissa yhtään sänkeä, joten ne joka suihkukerralla, muut paikat tarvittaessa kun siltä tuntuu.

Vaihdat hammasharjan? Meillä kaikilla on sähköharjat ja yleensä vaihdetaan kaikille uudet päät, kun pienin on purrut omansa hapsottaviksi. Aika usein siis, haha. Lisäksi aina sairastamisen jälkeen.



Käyt kirjastossa? Aivan liian harvoin täällä! Edellisellä paikkakunnalla käytiin lasten kanssa usein lukemassa ja leikkimässä kirjastossa, pitäisi opetella se täälläkin. Harvemmin uskallan lainata kirjoja nyt, kun talossa on kaiken repivä taapero.

Peset peitot ja tyynyt? Ei ole mitään säännöllistä väliä, mut monta kertaa vuodessa kuitenkin tulee pestyä.

Syöt herkkuja? Yleensä viikonloppuisin, joskus kyllä viikollakin. En ole kovin tarkka herkuttelusta, kun en koe minulla olevan sen kanssa mitään ongelmaa. Useammin mulle käy  niin, että herkut unohtuu kaappeihin, vaikka ostin syötäväksi.

Soitat anopille? Täytyy sanoa, että tosi harvoin kyllä tulee soiteltua. Pitäisi tässäkin skarpata!

Peset rintsikat?  Mitä nää kysymykset oikein on, haha!? Jos hikoilen, yhden käytön jälkeen, joskus muutaman käytön jälkeen, jos käytän niitä vain hetken päällä, kuten yleensä vain poistuessa kodista jonnekin tai jonkun tullessa meille. Omalla porukalla ja kotona harvoin pidän koko kapistuksia ollenkaan.



Leivot?  Niin vaihtelevasti! Joskus monta kertaa viikossa, joskus en moneen kuukauteen. Näissä pienissä ja epäkäytännöllisissä vuokrakotien keittiöissä leipomisinto on usein aika nollissa.

Siivoat jääkaapin? Tää on mun heikko kohta! Raskauksista on jäänyt inho kylmän ruoan hajuun ja yleensä pyydän miestä heittämään vanhat ruoat jääkaapista pois. Jääkaapin puhtaudesta en ole kovin neuroottinen, sillä tajuan miten täynnä pöpöjä kaupasta sinne tulleet pakkaukset oikeasti lopulta on.

Käyt puntarilla? Ehkä kerran viikossa. Paino ei määritä minussa mitään, mutta haluan kuitenkin vähän pysyä kärryillä. Mystisesti äkkiä ilman syytä noussut paino onkin paljastanut mm. kilpirauhasen vajaatoiminnan ja paino on ollut aika hyvä mittari seuraillessa lääkityksen oinnistumista tai epäonnistumista.

Komennat miestäsi? Olisi kivaa vastata, etten ikinä mutta en usko, että monikaan voi näin vastata rehellisesti. Kyllä  meillä ainakin välillä saatetaan tokaista jotakin toiselle melko käskevään sävyyn, jos toinen vaikka menee vitsissä liian pitkälle, ei kuuntele, puhuu päälle ja mitä näitä nyt on.

Syöt irtokarkkeja? Lähes aina, kun syön karkkeja. Oon aika nirso karkkien suhteen ja valmiista sekoituksista hyvällä tuurilla löytyy muutama, josta pidän. On helpompaa valita jokainen karkki itse.

Vierailet isovanhempien luona? Mulla on elossa yksi isovanhempi. Kuten kaikkien, myös hänen luonaan tulee vierailtua liian harvoin. Olikin niin ihanaa, kun pari viikkoa sitten istuttiin hänen luonaan monta tuntia ihan rauhassa juttelemassa aikuisten kesken.

Peset pyykkiä? Lähes joka päivä.

Imuroit kotisi? Aika harvoin on  sellaista päivää, etten imuroisi edes vähän. Mies inhoaa sitä, kun meillä on aina imuri tuossa aulassa, mutta en jaksa kaivaa sitä esille ahtaasta kaapista joka päivä, joinakin päivinä useasti.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Tosi, tosi harvoin kyllä! Kai meillä on lasten kanssa aika samanlainen maku vaatteiden suhteen. Toisaalta, meillä lapset saa päättää aika paljon omia vaatteitaan ihan ostosta lähtien.



Käyt hammaslääkärissä? Sen mukaan, mitä hammaslääkäri sanoo tarkastusväliksi. Nyt pitäisi muuten taas mennä pian tarkastukseen, alkaa olla se aika täynnä, mitä sovittiin edellisellä kerralla sopivaksi väliksi.

Käyt kaupassa? Ehkä kolmesti viikossa. Pyrin tekemään isot ostot kerran viikossa ja sitten täydennän.

Peset ikkunat? Sisäpuolelta pyyhin ikkunaliinalla varmaan viikoittain olkkarin ja keittiön ikkunaa, isosti lähinnä syksyllä ennen jouluvalojen laittoa.

Vaihdat sukat? Joka päivä, onko tähän muka muita vastauksia?

Olet eri mieltä miehen kanssa? Isoissa asioissa tosi harvoin, nyt raksaan liittyviä päätöksiä tehdessä noista pienistä normaalia arkea useammin. Mua ei erimielisyydet haittaa. Mun on helppoa hyväksyä se, että ollaan joistakin asioista ihan eri mieltä, eikä se ole vakavaa.

Ostat uusia vaatteita?  Lapsille enemmän, itselleni tooooosi vähän. Suosin kirppareita niin paljon kuin pystyn ja pihistelen omissa vaatteissa. Lasten vaatteista en ole valmis juuri tinkimään ja esimerkiksi ulkovaatteet on oltava oikeasti hyvät!


Siivoat? Joka päivä jotain, kerran viikossa yleensä sitten enemmän.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Joka kerta, kun paistetaan maissia, eli usein, haha. Toimii tehokkaasti!

Peset autosi?  En tyyliin koskaan, mies käyttää auton pesulassa. Pelkään ajaa sinne pesulaan, jos renkaat ei osukaan oikeaan koloon ja pesukoje menee jumiin tai  rikkoo auton.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Haluaisin käydä usein, rakastan järjestellä kaappeja, mut lasten kanssa se on vähän toivotonta. Aina joku kantaa tavaroita vääriin paikkoihin kun vedän kaapin sisällön lattialle alkaakseni järjestellä. Täällä väliaikaisessa kodissa ei tuohon juuri ole motivaatiota, kunhan kaikille on jossakin paikkansa. Joskus mulla oli kaikki kaapit järjestyksessä, mutta nyt ei sinne päinkään.

Siivoat lääkekaapin? Meillä lääkekaapin virkaa toimittaa kori ylähyllyllä, sitä käyn läpi ehkä paristi vuodessa.

Puhdistat hiukset harjasta? Monta kertaa viikossa! Talossa on kolme pitkähiuksista tyyppiä ja hiuksia on kaikkialla, etenkin siinä harjassa.


Tää oli kyllä hauska haaste, kiitos Sari!

Tuu seurailemaan meidän elämää myös instaan, sinne pääset painamalla TÄSTÄ.

Mukavaa loppuviikkoa sulle!

-Reetta

tiistai 17. syyskuuta 2019

Tusinaruokaa - muutama arkiruoka, jota meillä on viikon sisällä syöty

Ehdottomasti eniten minulta toivottu postausaihe on arkiruuat. Oonkin yrittänyt miettiä, mikä olisi se mun tapa toteuttaa tämä toive, sillä en ole oikein resepti-ihminen. En osaa kirjoittaa tai noudattaa tarkkoja reseptejä, teen kaiken summassa, soveltaen ja fiiliksen mukaan.

Sitten ajattelin, että millaisesta ruokainspiraatiosta itse tykkään, mistä saan itse ideoita arkiruokiin... Saan itse ideoita ihan vain siitä, kun kuulen tai näen ruokia. Silloin tulee tunne: tuota muuten voisi tehdä, en muistanutkaan tuon ruoan olemassaoloa. Sitten sovellan tuosta ideasta oman versioni.


Tältä pohjalta ajattelin lähteä tekemään postaussarjaa #tusinaruokaa. Ideana on kertoa, millaisia ruokia me syödään arkisin. Ei antaa reseptejä tai luoda mitään nerokasta. Kertoilla ja näyttää vain ruokia ja toivoa, että muistaisit mun postauksen ansiosta eri ruokien olemassaolon ja ehkä kokeilisit jotakin erilaista sovellusta ihan tutuista arkiruuista.

Näitä ruokia meillä on viime viikkoina syöty ja nämä olen muistanut kuvatakin jopa, haha.

Lämmin kana-nuudelisalaatti






Tämä on ollut pitkään meidän kaikkien suosikki, niin herkullista, helppoa ja loputtomasti muokattavissa.


Me siis pilkotaan kaikkea mahdollista, mitä kaapeista sattuu löytymään. Tärkeintä tässä on ehdottomasti purjo ja persilja, nam! Nuudelit tulevat näppärästi vain kuumaan veteen hetkeksi laittamalla ja kanasuikaleetkin laitan vain uunivuokaan valmistumaan itsekseen. Kanan ja nuudelin lisäksi lämpimäksi osaksi tätä salaattia sopii paistetut kirsikkatomaatit. Nekin tulevat kätevästi, kun ne nakkaa uunivuokaan kanojen seuraksi paiston loppupuolella.

Laitetaan kaikki pilkotut kasvikset ja muut pöydälle kulhoihin ja jokainen saa koota niistä oman lämpimän salaattinsa itse.

Tämä ruoka on siitäkin kiva, että lapset voivat osallistua helposti kasvisten pilkkomiseen ja saavat sitten koota itse oman annoksensa, silloin ruoka maistuukin paljon paremmalta.


Lasagne






Kyllä, lasagne voi olla myös helppo arkiruoka, kun oikoo mutkia kunnolla suoriksi. Ennen se oli meillä joskus ja jouluna -ruoka työllistävyytensä vuoksi, mutta oon oppinut tekemään sen niin oikoen, että se on yhtä vaivaton kuin spagetti ja jauhelihakastike. (Jälkimmäistä en ole kyllä edes tehnyt vuosiin, haha.)

Mä teen vaan nopean jauhelihakastikkeen tomaattimurskaan, en jaksa tehdä edes kunnon ruskeaa kastiketta. Sitten viskon kastikkeen vuokaan lasagnelevyjen, ruokakerman ja  juuston kanssa.  Ihan super helppoa ja hyvää, etenkin kun muistaa käyttää valkosipulia reilusti!

Finduksen kalafileet pakastealtaasta ja erilaiset lisukkeet


Siis nää on meidän kiireisten päivien pelastus! Niin helppoa, hyvää ja paljon parempi vaihtoehto kuin monet muut puolivalmiit ruuat.

Näitä lisukkeita ollaan viimeksi syöty noiden kalafileiden kanssa:


Punajuurilohkot uunissa





Syksyllä meillä syödään punajuuria paljon, kun niitä on saatavilla ja usein tosi edullisesti vielä. En kuori punajuuria, pesen ja lohkon sekä maustan ja sitten vain uuniin pellille.

Joskus kun halutaan herkutella, lisätään paiston loppuvaiheessa päälle aurajuustoa, fetaa tai vuohenjuustoa, nam! Maustamiseen sopii mikä vain mauste, jopa kaneli ja hunaja, kokeiltu on.


"Perunamuussi" eli muussi, jossa on muutama peruna ja muutoin kaikkea muuta




Meidän lapset rakastaa perunamuussia, siis oikeasti rakastaa. Jos taas multa kysytään, perunaa ei juuri tarvitsisi syödä, haha. Ollaankin tehty tässä asiassa kompromissi ja usein meillä  syödään "perunamuussia" eli yleensä kukkakaalta, porkkanaa ja hieman perunaa tehtynä muussiksi. Nyt kuitenkin tein parsakaalista, porkkanasta ja perunasta muussin, tuli muuten törkeän hyvää! Tuo muussi on siitä kätevä, että siihen saa laitettua lähes mitä vain. Nytkin parsakaalta inhoavat lapset söivät muussia ison annosen hyvällä ruokahalulla.

Tässä muutama arkiruoka, jota meillä on nyt viikon  sisään syöty. Ei mitään kummallista, mutta sellaista arkiruoka ei meillä ole, ei edes tarvii mun mielestä.

Kivaa loppuviikkoa sulle!  Ja hei tuu mun instaan myös, siellä on aina asiaa myös postauksiin liittyen ja paljon höpinöitä sekä arkea storyn puolella. Linkki TÄSSÄ.

-Reetta





sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Saatiin lapset hoitoon yön yli ja loikoiltiin vain kotona - miksi ihmeessä?

Ihan alkuun kysymys sulle, parisuhteessa oleva perheellinen. Milloin viimeksi vietit oikeasti rauhassa aikaa puolisosi kanssa?

Meillä siitä oli aivan liian pitkä aika! Ennen kävimme treffeillä säännöllisesti mutta nyt raksan tultua kuvioihin näemme lähinnä iltapalalla toisiamme. Sunnuntaisin aikaa vietetään koko perheellä ja siitä pidetään kiinni. Kuitenkin sitä kaipaa myös aikaa ihan vain kahdestaan puolison kanssa, vai mitä?



Meillä oli perjantaina kihlapäivä ja raksalla päästiin kävelemään lattiavalun päällä. Kaikin puolin fiilis oli korkealla, mut se oli vasta alkua.

Iltapäivällä äiti soitti mulle ja sanoi, että hän ajatteli ottaa lapset hoitoon yön yli ja seuraavaksi päiväksi, että saataisiin olla miehen kanssa ihan kahdestaan. Oli kuulemma ajatellut, että voisi tulla tarpeeseen. Ja se kyllä tuli!

Miten tehokkaasti me sitten käytettiin tuo aika? No oltiin kotona, haha.

Aluksi ajateltiin, että mennään hotelliin ja vaikka kylpylään, mutta se tuntui hieman raskaalta. Se, mitä kaivattiin oikeasti kipeiten oli rauha! Ja missäpä muualla sitä voisi saada paremmin kuin kotona, no ei takuulla missään!

Kaivattiin molemmat unta, kotona sitä saa parhaiten. Kaivattiin omaa rauhaa, sitä saa kotona ja kaivattiin rentoa yhdessäoloa, sitäkin on helpointa viettää kotona.




Siivosin siis perjantaina päivällä kodin puhtaaksi, vietiin lapset mummolaan ja ajeltiin kotiin hyvien ruokien kanssa. Katsottiin sarjaa, saunottiin ja mentiin ajoissa nukkumaan. Oli ihanaa rentoutua kodissa, jossa tavarat olivat paikoillaan ja tuoksui puhdas.

Aamulla heräsin ennen miestä, tein aamupalan ja hehkutin jo yhteistä aamiasta someen, mut mies ei jaksanutkaan herätä vielä, haha. Söin siis aamiaisen ihan rauhassa yksin ja lakkailin kynsiä kerrankin ilman kiirettä, luksusta jo sekin.

Päivällä päätettiin mennä syömään, mutta ravintolassa oli liikaa ihmisiä meille rauhaa kaipaaville ja otettiin ruoat mukaan, voi meitä sosiaalisuuden huippuja!




Yleensä kyllä tykätään olla ihmisten kanssa ja yhteisellä ajalla tehdä jotakin, mutta nyt tuntui hyvältä viettää aikaa ihan rauhassa kotona leväten. Koska tämä arki on nyt yhtä juoksemista ja kiirettä, haluttiin vain olla ihan kahdestaan ilman hälinää jota riittää nyt arjessa aivan tarpeeksi.

Aina ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, monesti riittää vain se, että saa olla yhdessä. Ei oltaisi kyllä nyt jaksettu edes mitään aktiviteettia, lepo ja rauha oli juuri se, mitä kaivattiin.

Lauantaina ajeltiin ihan uusin voimin hakemaan lapset hoidosta, nyt jaksaa taas arkea ihan eri tavalla! Kiitollinen olo siitä, että saatiin olla hetki kahdestaan ja kerätä voimia.

Muistakaa ottaa aikaa myös parisuhteelle, se on yleensä juuri se perheen koossa pitävä voima.

-Reetta




torstai 29. elokuuta 2019

Mitä oikeastaan on rohkeus? Ei ainakaan liian suorien mielipiteiden laukomista

Mikko Harjun uusi Anna mennä lennä -kappale on saanu mut miettimään paljon rohkeutta. Mitä se oikein on ja mitkä asiat mun elämässä ovat vaatineet eniten rohkeutta...  Nyt pitkästä aikaa tällainen anna ajatusten lentää ja näppäimistön laulaa -postaus. 

"Rohkeus on uskallus tehdä asioita välittämättä pelosta, kivusta, vaarasta, epävarmuudesta tai uhkailusta." - Wikipedia

Mun mielestä rohkeus on niin moniulotteinen asia, että sitä on hieman hankalaa määritellä. Se, mikä mun elämässä on rohkeaa, ei ole sitä välttämättä toiselle. Jos minulle on rohkeaa olla nuori perheenäiti, jollekin toiselle sitä on vapaaehtoinen lapsettomuus. 



On rohkeutta pyytää ja antaa anteeksi, mutta toisaalta myös päästää irti ihmissuhteesta joka uudelleen ja uudelleen satuttaa anteeksipyynnöistä huolimatta. Ehkä jokaisen onkin tarkoitus määrittää itse, mikä on rohkeutta juuri omassa elämässä. 

Siitä huolimatta, että rohkeuden voi määrittää itse hyvin pitkälle, on asioita jotka eivät vain ole rohkeutta, vaikka niin haluaisikin väittää. Inhoan sellaista tyyliä, että sanotaan toiselle todella rumasti asioita vedoten rohkeuteen olla suora ja rehellinen. Se ei ole rohkeutta, että "uskalletaan" loukata tai arvostella muita ihmisiä. Se on ilkeyttä.

Asiat, negatiivisetkin, voi sanoa toiselle ilman että on ilkeä. Vaikeiden asioiden nostaminen pöydälle ilman toisen lyttäämistä ja haukkumista taas on mielestäni rohkeutta.




Mun mielestä yhtiä suurimpia rohkeuden muotoja ovat rohkeus elää juuri siten, miten itse haluaa välittämättä toisten puheista ja rohkeus myöntää mokanneensa. Niillä pääsee jo pitkälle. 

En ole tästä somessa koskaan puhunut, mutta ehkä nyt vähän puhun. Yksi eniten rohkeutta vaatinut asia elämässäni liittyy taustaani vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Irrottauduin siitä muutama vuosi sitten ja se vaati rohkeutta rutkasti, luonnollisesti.

Tälläkin asialla on myös toinen puolensa. Ei vain se lähteminen uskonnollisista yhteisöistä ole rohkeaa, vaan myös siellä eläminen. On erittäin rohkeaa tunnustaa uskoaan ja elää valtavirrasta poiketen. Minusta tämä puoli unohdetaan helposti, kun puhutaan erilaisista uskonnoista. Unohdetaan se, että rohkeutta vaatii myös elää ja uskoa eri tavalla kuin muut. Perustella aina uudelleen, miksi haluaa elää niin. 





Rohkeuden ei myöskään tarvitse olla aina niin isoa tai mahtavaa kuten kuuluminen tai lähteminen uskonnollisesta yhteisöstä. Teemme rohkeita päätöksiä joka päivä. 

Pyydämme anteeksi, annamme anteeksi, otamme puheeksi vaikean asian, aloitamme uuden harrastuksen. Haemme kouluun, irtisanoudumme tutusta työpaikasta. Kokeilemme uutta reseptiä ja kohtaamme erilaisuutta rohkeasti, ennakkoluulottomasti. Puutumme kaltoinkohteluun emmekä anna toisten lähellä ylitsemme. Sitä rohkeus on. 

Joskus ihan pienetkin asiat vaativat paljon rohkeutta. Onneksi me voimme aina rohkaista toisiamme toteuttamaan unelmiaan. Ei ole ikinä itseltä pois, että tsemppaa toista tavoittelemaan unelmaansa. Oli se sitten laulaminen, uusi koulu tai vaikka neulomaan opetteleminen.


 


Rohkeuteen pitäisi aina suhtautua kunnioittavasti. Me suomalaiset häpeämme ihan turhaan omia visioitamme ja uusien juttujen yrittämistä. Osansa tekee tietysti se, että aina on niitä vierestä seuraavia, jotka vain odottavat toisen lentoyrityksen epäonnistumista. Vaikka tuollaisesta osaisi olla välittämättä, ei se luonnollisesti kuitenkaan auta rohkeana olemista. 

"Joka kuuseen kurkottaa, voi kaiken saavuttaa" laulaa Mikko Harju tuossa ihanassa kappaleessa. Tämä on mun mielestä paljon parempi vaihtoehto kuin se perinteinen "...katajaan kapsahtaa" 

Ihanaa loppuviikkoa just sulle! Nyt alan perhetyä laattavalintoihin. Talolainan kanssa saan muuten kerätä rohkeutta useinkin. Lainan ottaminen vaati multa tosissaan rohkeutta ja uskallusta. Todellinen epämukavuusalue, haha.

Hei tuu seurailemaan meidän menoa myös instaan, klikkaa sinne TÄSTÄ

- Reetta














lauantai 24. elokuuta 2019

Viisi positiivista tältä viikolta

Sängyn alla -blogin Petra haastoi mut kertomaan viisi positiivista asiaa tältä viikolta ja täältä pesee!

Täytyy sanoa, et tällä hetkellä ei ole ehkä se positiivisin fiilis, mut toisaalta juuri siksi tää on hyvä juttu. Positiivisuutta harvoin on liikaa ja pienistä vastuksista huolimatta nyt mietin, mitkä viisi asiaa olivat tässä viikossa erityisen positiivisia.


Esikoisen hyvin alkanut esikoulu


Nyt on ensimmäiset kaksi viikkoa esikoulua takana ja täytyy sanoa, että olen niin onnellinen! Tää meidän pieni tyyppi on löytänyt uusia kavereita ja lähtee joka aamu onnellisena kohti esikoulua. Paremmin ei voisi ollakaan. On niin mukavaa viedä aamulla innokas ja onnellinen lapsi eskariin!

Pyöräily


Siis miten onnelliseksi voi näinkin pieni juttu ihmiset tehdä! Ollaan oikeastaan vasta nyt päästy kunnolla pyöräilemään lasten kanssa yhdessä. Tähän saakka on aina joku ollut pahimmoilleen liian pieni sellaiseen vauhtiin, että aikuinenkin voisi pyöräillä ja ollaankin menty rattaat sekä pyörä -yhdistelmällä.

Nyt kuitenkin keskimmäinen vaihtoi potkupyörän polkupyörään, joten hänkin pysyy vauhdissa mukana paremmin. Ollaan pyöräilty nyt paljon niin, että tytöt omilla pyörillään ja taapero mun pyörän kyydyssä. Ihanaa päästä liikkumaan vähän pidempiäkin matkoja ilman autoa!





Hyvä ja vastuullinen asiakaspalvelu


Tällä viikolla ollaan jouduttu reklamoimaan pieni ja aika paljon isompi juttu. Erittäin positiivinen mieli on jäänyt siitä, että molemmissa tapauksissa yritykset on ottaneet vastuun ja halunneet korjata nää jutut.

Pieni reklamaatio tehtiin piposta, joka meni sitten ompelijalle korjattavaksi. Niin hyvää palvelua saatiin taas Noomissa, kun vietiin pipo reklamoitavaksi. Taas tuli sellainen fiilis, että onneksi ostin laadukkaan pipon lapselle. Jos ketjuliikkeen pipo olisi hajonnut, se oltaisiin heitetty liikkeessä roskiin ja tilalle annettu uusi, nyt pipo vietiin korjattavaksi ompelijalle. Eihän pienen virheen vuoksi koko vaatetta kannata heittää pois!

Toinen reklamaatio onkin sitten aika paljon isompi ja raksaan liittyvä, mutta tässäkin tapauksessa inhimillisen virheen tehnyt yritys vaikuttaisi ottavan vastuun. Arvostan!

Tietysti raksa


Musta tuntuu, että en muusta puhukaan kuin raksasta koko ajan, haha. Vastuksista huolimatta se edistyy, niin huippua seurata tuota edistystä.

Onneksi meillä on siellä nyt  kunnon ammattilaiset, jotka huomasivat tuonkin sattuneen virheen ja osaavat edetä asian kanssa vaikka vahinko oli tapahtunutkin muilla ihmisillä kuin heillä.

Onnelliseksi raksassa tekee erityisesti se, miten ihmiset auttavat. Tulee niin kiitollinen olo, kun ihmiset ovat valmiita käyttämään aikaansa auttaakseen meitä kotimme rakennuksessa.





Syksy!


En voi tarpeeksi hehkuttaa, miten nautin tästä pimenevästä syksystä ja tunnelmasta. Ihanaa, kun saa tunnelmoida ja joulukin on ihan pian. Erityisesti ilahduttaa suunnitelmat ja uudet jutut, joita on syksyksi suunnitteilla somessa!





Tekipä hyvää miettiä positiivisia juttuja, kun unettoman yön jälkeen noita hetkiä en olisi varmasti muuten muistanutkaan tältä viikolta.

Ihanaa sunnuntaita just sulle! Haastan sut miettimään myös viisi positiivista asiaa tältä viikolta, edes ihan pientä!

- Reetta














torstai 8. elokuuta 2019

Miten näissä kaikissa muutoksissa pysyy perässä?

Tämä loppukesä ja alkusyksy on olleet kyllä Sellaista muutosten ja edistymisen aikaa, että välillä on hankalaa pysyä perässä. Positiivistahan se vain on, mutta kun tuo mieli ei tahdo aina pysyä kaikessa mukana.



Jos heinäkuun alussa iski turhautuminen raksan suhteen, nyt en millään pysy perässä siinä vauhdissa, millä tahdilla siellä tapahtuu edistystä.

Tahti toki hidastuu muutaman viikon kuluttua, kun ammattimiehet lähtevät ja jäämme omillemme. Sitten talon edistyminen tulee olemaan "hieman" maltillisempaa, haha.




Vaikka raksa tuntuu täyttävän elämämme lähes kokonaan nyt, silti isoin muutos tässä syksyssä on esikoisen eskari, ihan hurjaa! En millään pysty ymmärtämään, missä välissä siitä pienestä vauvasta kasvoi reipas esikoululainen!

Tuntuu hassulta ajatella, että tästä lähtien esikoisen rytmiä määrittelee hyvin pitkälle oppivelvollisuus. Toki esikoulu tuo muutoksia koko perheen arkeen, mutta ennen kaikkea eskarilaisen itsensä.

Onneksi esikoinen on aivan innoissaan lähdössä maanantaina esikouluun, eikä ole siitä ollenkaan harmissaan. Reppu on pakattuna ja vaatteitakin jo vähän mietitty.

Ehkä tämä kriisi onkin enemmän meillä vanhemmilla. Niin raivostuttavaa kun ajankulun päivittely on, muuta en voi tässä nyt tehdä. Kyllä se piti paikkansa kun tuoreena vanhempana minulle moni sanoi  "nauti nyt, kohta huomaat hänen jo lähtevän koulutielle".

Kesä oli ihana, mutta innolla odotan syksyä rutiineineen. Esikoisen kuljetusta esikouluun ja keskimmäisen kerhoa. Tänä syksynä he menevätkin sitten yhdessä balettiin, kun keskimmäinenkin halusi sen aloittaa isosiskonsa jäljessä.

Ehkä poukkoilevaa ja sekavaa tekstiä, mutta niin ovat nyt hieman ajatuksetkin, haha. Tiivistettynä: tervetuloa syksy, esikoulu, kerhot, harrastukset ja raksa huimine edistyksineen, me ollaan valmiita!

Ja joulu, eikö sitäkin kohta jo aleta valmistella!?
 -Reetta