torstai 8. elokuuta 2019

Miten näissä kaikissa muutoksissa pysyy perässä?

Tämä loppukesä ja alkusyksy on olleet kyllä Sellaista muutosten ja edistymisen aikaa, että välillä on hankalaa pysyä perässä. Positiivistahan se vain on, mutta kun tuo mieli ei tahdo aina pysyä kaikessa mukana.



Jos heinäkuun alussa iski turhautuminen raksan suhteen, nyt en millään pysy perässä siinä vauhdissa, millä tahdilla siellä tapahtuu edistystä.

Tahti toki hidastuu muutaman viikon kuluttua, kun ammattimiehet lähtevät ja jäämme omillemme. Sitten talon edistyminen tulee olemaan "hieman" maltillisempaa, haha.




Vaikka raksa tuntuu täyttävän elämämme lähes kokonaan nyt, silti isoin muutos tässä syksyssä on esikoisen eskari, ihan hurjaa! En millään pysty ymmärtämään, missä välissä siitä pienestä vauvasta kasvoi reipas esikoululainen!

Tuntuu hassulta ajatella, että tästä lähtien esikoisen rytmiä määrittelee hyvin pitkälle oppivelvollisuus. Toki esikoulu tuo muutoksia koko perheen arkeen, mutta ennen kaikkea eskarilaisen itsensä.

Onneksi esikoinen on aivan innoissaan lähdössä maanantaina esikouluun, eikä ole siitä ollenkaan harmissaan. Reppu on pakattuna ja vaatteitakin jo vähän mietitty.

Ehkä tämä kriisi onkin enemmän meillä vanhemmilla. Niin raivostuttavaa kun ajankulun päivittely on, muuta en voi tässä nyt tehdä. Kyllä se piti paikkansa kun tuoreena vanhempana minulle moni sanoi  "nauti nyt, kohta huomaat hänen jo lähtevän koulutielle".

Kesä oli ihana, mutta innolla odotan syksyä rutiineineen. Esikoisen kuljetusta esikouluun ja keskimmäisen kerhoa. Tänä syksynä he menevätkin sitten yhdessä balettiin, kun keskimmäinenkin halusi sen aloittaa isosiskonsa jäljessä.

Ehkä poukkoilevaa ja sekavaa tekstiä, mutta niin ovat nyt hieman ajatuksetkin, haha. Tiivistettynä: tervetuloa syksy, esikoulu, kerhot, harrastukset ja raksa huimine edistyksineen, me ollaan valmiita!

Ja joulu, eikö sitäkin kohta jo aleta valmistella!?
 -Reetta



keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Meidän heinäkuun arkikuvia

Hurjaa, sinne meni heinäkuu ja syksy alkaa olla täällä. Elokuu tuo meidän perheeseen isoja muutoksia kun esikoisella alkaa esikoulu. Nyt ajattelin kuitenkin palata heinäkuuhun tavallisten arkikuvien muodossa. Tässä postauksessa siis tavallisia arkiräpsyjä, jotka on otettu sen kummempia miettimättä, arjen keskellä.

Heinäkuussa:


Pakastimme mansikoita

Heinäkuun ensimmäinen päivä ja ensimmäiset kuvat heinäkuulta. Pakastimme kymmenen kiloa mansikoita, pitäisi pakastaa vielä toinen samanlainen satsi ettei lopu kesken. Viime talvena ne loppuivat jo tammikuussa. Pakastan mansikat aina valmiina survoksena, koska survos on ainoa muoto, missä meillä käytetään pakastettuja mansikoita. Musta pakastettujen kokonaisten mansikoiden koostumus on vähän ällöttävä.


Nautimme ystävien seurasta

Kahvia ja jäätelöä puistossa. Vietettiin ihana päivä ystävän kotona jälleen. Lapset leikkivät, laitettiin yhdessä ruokaa ja sitten vielä pakattiin kahvit mukaan ja mentiin puistoilemaan. Parasta!



Kannustimme miestä jalkapallossa

Miehellä oli yhtenä viikonloppuna jalkapalloturnaus entisellä kotipaikkakunnalla. Olimme siellä yötä koko perheellä ja katsoimme lähes kaikki miehen pelit. Tai oikeastaan hengasimme siellä, minä juosten taaperon perässä niin, että enemmän niitä pelitilanteita taisi mennä ohi, kuin ehdin näkemään. Oli kuitenkin mukavaa viettää päivää tuolla yhdessä, lapsillekin riitti kavereita.



Koin raksaturhautumista

Heinäkuussa meinasi iskeä myös pieni kisaväsy raksan kanssa. Tuntui, että töitä on tehty vaikka kuinka, mutta näkyvää jälkeä on varsin vähän. Mutta katsopas postauksen lopussa, mihin on  päästy tämän kuvan pisteestä vain tämän heinäkuun aikana!

Hermostuin imurikaupoilla

Meillä hajosi seitsemän vuotta palvellut imuri, turhautti. Piti ostaa uusi, vaikka talo valmistuu alle vuodessa. Mentiin imurikaupoille valmiiksi kiukkuisina väsyneiden lasten kanssa ja reissu päätyi huonon imurin ostamiseen ja lohtupizzalle, haha. Lopulta palautimme tuon virheoston ja ostimme ihan tavallisen imurin. Sillä pärjätään talon valmistumiseen asti mainiosti, hyväkään  rikkaimuri ei perussiivouksessa ollut yhtä tehokas kuin edullinen tavallinen.




Otimme kaiken irti kesästä

Ihana lämpö saatiin vähäksi aikaa! Uitiin, syötiin jäätelöä ja ulkoiltiin koko ajan. En ehkä kestä tuota pientä tutkijaa, jolle ei selkeästikään  ole periytynyt mun ötökkäkammo. Hän ihan tyynesti ja onnessaan tutkii kädelle eksyvät ötökät.


Nipistin yöunista saadakseni omaa aikaa

Etenkin nyt raksa-aikana omaa aikaa ei oikeastaan  ole. Olenkin muutamana iltana jäänyt valvomaan vähän miestä pidempään ja pelannut hetken The simsiä. Mitäpä muuta sitä kotona lasten kanssa aikansa viettävä tekisi illalla, kuin leikkisi lisää kotia tietokoneella? Vaikka oon tosi sosiaalinen tyyppi, tarviin omaa aikaa säännöllisesti. Jos en sitä saa, nipistän sen vaikka yöunista, niin tärkeää mulle on saada olla joskus ihan vain omikseni.





Uurastimme raksan eteen

Tarkemmin mies ja mun isä kaiken ovat tehneet. Mun vastuulla on sitten olleet lapset ja ruoka, kun se multa onnistuu rakentamista luontevammin. Mun isä on tehnyt valtavasti töitä meidän talon eteen ja ollaan siitä niiiiin kiitollisia! Ei kaikilla ole isää, joka yöpyy poissa kotoaan viikot, jotta voi auttaa mahdollisimman paljon talon rakentamisessa.


Esikoinen matkusti bussilla kummitädin kanssa mummolaan

Esikoisen kummitäti yllätti ja poimi vanhimman linja-autopysäkiltä kahdeksi yöksi  kanssaan mummolaan. Hurjaa, että meillä on jo näin reipas ja iso tyttö! Ja miten ihana muisto tästä esikoiselle jääkään, huikeaa laatuaikaa kummitädin kanssa.



Uimme lapsuudenmaisemissa

Kun esikoinen oli saanut olla rauhassa kaksi yötä mummolassa, mentiin kahden nuoremman kanssa häntä hakemaan ja nauttimaan mummolapäivästä itsekin. Oli jotenkin tosi nostalgista viedä lapset sinne rantaan uimaan, jossa itse lapsena polskimme. Oon niin onnellinen, että meillä on tuo mummola, turvapaikka. Siellä on aina ihanaa olla ja tiedän, että jos elämässä kaikki heittäisi häränpyllyä, sinne voisin mennä kokoamaan itseni ja elämäni kasaan vaikka sitten nelikymppisenä jos tarve vaatisi.





Seikkailimme vauhtipuistossa

Jälleen ihana päivä ystävän ja lasten kanssa. Vietimme mun ystävän ja hänen lastensa kanssa hellepäivää vauhtipuistossa. Nämä postaukset menee aina siirapiksi, mut jälleen näitä kuvia katsoessa tulee mieleen, miten onnekas sitä onkaan kun on ympärillä ihmisiä. Lähes jokaiseen kuvaan liittyy tärkeitä läheisiä, joiden kanssa arkea jakaa.


Suunnittelimme synttäreitä

Keskimmäisellä on pian synttärit ja niitä on yhdessä suunniteltu, vähän jo  toteutettukin. Rakastan juhlien laittamista ja suunnittelua. Meillä lapset saavat hyvin  pitkälle päättää omista juhlistaan ja minä sitten yritän toteuttaa teemaa taitojeni mukaan.




 Tulin onnelliseksi talon edistymisestä

Alkukuusta tuntui, että raksalla mikään ei edisty, mutta katso nyt, miltä näytti heinäkuun viimeisenä päivänä! Ihan mieletön edistys. Kun menin katsomaan tuota edistystä, musta tuntui, että kasvot repeävät siitä hymyn ja onnellisuuden määrästä, haha. Siinä se on, aika hyvä alku meidän omalle kodille.



Sellainen heinäkuu meillä oli; onnellinen, sopivasti kiireinen ja kesäfiilistä täynnä. Päällimmäiseksi jäi tuo mieletön raksan harppaus, niin kiitollinen olo siitä!

Miten sun heinäkuu meni?

-Reetta



tiistai 23. heinäkuuta 2019

Näiden muutaman neuvon avulla selvisin kolme hyperemeesiraskautta

Joskus olenkin sanonut, että olen suunnitellut blogin perustamista useamman vuoden. Silloin joskus vuosia sitten päätin, että jos joskus perustan blogin, kirjoitan hyperemeesistä. Koska siitä ei tiedetä tarpeeksi, en itsekään tiennyt tarpeeksi ajoissa ja esikoisen raskausaikana kärvistelin liian kauan ilman apua.

Mun toiveena on, että joku saisi tästä hippusen vertaistukea ja haluan puhua aiheesta, koska se on niin tärkeä.

Hyperemeesi.fi -sivulta lainaten:

"Hyperemeesi eli hyperemesis gravidarum tarkoittaa raskaudenaikaista vakavaa pahoinvointia, joka useimmiten vaatii sairaalahoitoa. Hyperemeesipotilas kärsii tavallista raskauspahoinvointia runsaammasta pahoinvoinnista ja/tai oksentelusta, joka estää riittävän ravinnonsaannin ja nesteytyksen. Pahoinvointi alkaa tavallisimmin raskausviikoilla 46. Oksentelua saattaa olla jopa kymmeniä kertoja päivässä. Pahoinvointi voi jatkua koko raskauden ajan ja johtaa komplikaatioihin, kuten ravintoaineiden puutostiloihin, mahahaavoihin ja ruokatorven haavaumiin."


Tässä linkki sivustolle, siellä on paljon tärkeää tietoa hyperemeesistä.

Kun aloin odottaa esikoistani, en ollut kuullutkaan sellaisesta asiasta kuin hyperemeesi. Oli olemassa vain raskauspahoinvointi, jota jostakin syystä minä en kestänyt yhtä urhoollisesti kuin muut. Kyselin vinkkejä toisilta äideiltä ja he neuvoivat, miten olivat itse selvinneet pahoinvoinnin yli.

Toistelin vain mielessäni, että ovat muutkin tästä selvinneet, täytyihän minunkin siis selvitä. En olisi mistään voinut tietää, mikä on normaalia ja mikä ei. Aina kaikkialla puhutaan vain siitä pahoinvoinnista, kuin se olisi kaikilla samanlaista. Eikä luonnollisesti nämä muutkaan äidit voineet tietää, mistä oli kysymys kun kokemusta ei ollut.



Yhtenä päivänä sitten en pässyt enää vessan lattialta ylös. Ei ollut enää voimia siihen, kun viikkokausiin mikään ei ollut pysynyt sisällä. Mies kirjaimellisesti kantoi minut päivystykseen, jossa tietysti minut laitettiin heti tiputukseen.

Tiputuksessa vietin siitä lähtien ison osan tuosta ja kahdesta seuraavastakin raskaudesta. Minun tarvitsi vain kävellä päivystykseen ja sanoa tulleeni tankille, tilanteeni tiedettiin jo. Pahimpina aikoina olen ollut kotonakin kaiken ajan kanyyli kädessäni ja käynyt päivittäin tipassa, sillä suonien kuivuttua suoniyhteyden saaminen on ollut hankalaa. Oli helpompaa jättää jo paikalleen saatu kanyyli käteen eikä laittaa aina uutta, joka yleensä saatiin paikalleen neljännellä yrittämällä. Näin pääsin myös aina kotiin, eikä tarvinnut  jäädä osastolle. Nestettä ja  ravintoa tiputettiin tarvittava määrä ja sain lähteä voinnin mukaan kotiin hetkeksi.

Kun lapsia  oli jo ennestään kaksi, oli elämä hyperemeesin kanssa aika rankkaa. Kuitenkin olen selvinnyt siitä jo kolme kertaa ja ajattelin listata nyt muutaman vinkin, jotka auttoivat mua selviämään päivästä toiseen tuon inhottavan seuralaisen kanssa.

Syö ja juo mitä hyvänsä, mutta syö ja juo kuitenkin

Hyperemeesistä kärsivälle  on turha mennä neuvomaan, että tasaisella ruokarytmillä pahoinvointi poistuu. Ei poistu, eikä helpota edes. On kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää oksentaa vaikka mehua, kuin pelkkiä vatsahappoja. Aina myös jotakin ravintoaineita mahdollisesti ehtii imeytyä ennen kuin ruoka tulee taas ylös. Terveellisen ruokavalion tärkeydestäkään ei liikaa kannata murehtia, mikä tahansa on tyhjää parempi.

Mun ruokatorvi ja kurkun sekä nenän limakalvot ovat joka raskaudessa palaneet vatsahapoista verille, eikä se ole kivaa. Se on auttanut vähän, että yrittää pitää vatsassa jotakin nestettä koko ajan. Join jopa kesken oksentamisen usein.

Pyydä apua!

En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi en tajunnut tarpeeksi ajoissa selkeästi kuvailla  oksentelun massiivisuutta jollekin. Kyllähän siitä oltaisiin viimeistään neuvolassa päästy kärryille, missä mennään. Kysy ja pyydä apua heti, jos sinusta tuntuu, että nyt homma menee överiksi eikä kaikki ole kunnossa.

Tämä on oikeastaan lyhyen vinkkilistani oikeasti tärkein juttu! Älä jää yksin, pyydä apua. Ja ota sitä vastaan. Mulle apu oli korvaamatonta ja välttämätöntä. Lapset olivat usein mummolassa hoidossa mun maatessa terveyskeskuksessa, onneksi meillä oli ihmisiä, jotka pystyivät auttamaan arjessa.

Ole armollinen itsellesi ja muille

Tämän minä ymmärsin vasta kolmannella kerralla. En ottanut stressiä kolmannen raskauden aikana juuri muusta kuin siitä, että lapset saivat ruokaa ja itse pysyin hengissä. Koulut,  työt ja muut odottavat kyllä, niitä ei kannata yrittää väksin hoitaa tiputusten välissä.

Ole myös armollinen toisille. He eivät tahallaan anna sinulle idiooteilta kuulostavia neuvoja, vaikka ne turhauttavatkin helposti.

Oon myös oppinut sen, että minun hyperemeesini ei vähennä toisten kokemaa pahoinvointia ollenkaan. Aluksi mua suututti, jos joku taivasteli miten kamalaa on, kun joutuu joka aamu oksentamaan kerran. Sitten ymmärsin, että en voi edes mielessäni vähätellä tai verrata sitä omaani, eikä tarvitse. Eikä heidän tarvitse verrata omaa oksenteluaan minun oksenteluuni,  tietenkään. Heillä on täysi oikeus tuntea huonoa fiilistä olostaan siinä, missä minullakin. Ei heidän tarvitse olla tyytyväisiä tilanteeseensa, koska joku muu kärsii pahoinvoinnista heitä enemmän.



Huumori auttaa, jopa tässä

Vaikka hyperemeesi ei ole ollenkaan hauskaa, on mua ja miestäkin (tää kuormitti myös miestä aika paljon, kun arki jäi pitkälti hänen huolekseen) huumori auttanut kestämään sen kaiken.

Me yritettiinkin repiä huumoria milloin mistäkin. Esimerkiksi puolituttujen järkyttyneistä ja uteliaista katseista, kun kävelin tippatelineen kanssa haamuna terveyskeskuksen käytävillä tai samaisista katseista juhlissa, kun mun käsivarret oli kaiken pistelyn jälkeen kuin pahemman luokan huumeidenkäyttäjän kädet. Niinhän sitä sanotaan, että hulluilla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset,haha.

Tosipuheessa ei siinä enää muu kuin huumori auttanut, kun näytti kamalalta ja puolitutut katsoivat kummissaan. Ei sitä halunnut kulkea huutaen samalla, että on raskaana. Eikähän se edes kenellekään kuulu. Kerrottiin sitten kun siltä tuntui, lähimmille toki heti, kun ei salatakaan voinut.

Sekin meitä kovasti huvitti, että lähes kaikki meidän yhteinen aika menee vessassa. Minä oksentaen, mies tsempaten, pitäen mun hiuksia ja ojennellen vuoroin paperia, vuoroin vettä. Mitkä puitteet romanttisille treffeille!


Oikeastaan tässä olivat ne vinkit, jotka mun mielestä oikeasti auttaa. On turha neuvoa sitä, että raitis ilma tai tietty tee auttavat, eivät ne hyperemeesissä auta. Ei edes salitreeni, jota mulle ehdotettiin ratkaisuksi kun taistelin lähinnä siitä, että pysyn järjissäni enkä joudu osastolle kokonaan.

Se on onneksi varmaa, että tilanne menee joskus ohi ja aika kultaa muistot, jopa moneen kertaan.

Hyperemeesi on kamalaa, kuin oksennustauti  monta kuukautta putkeen. Monta kertaa on tullut itkettyä lohduttomasti ja varmana siitä, ettei tästä voi selvitä hengissä, mutta tässä sitä ollaan. Enkä päivääkään kadu, lapset ovat kaiken sen arvoisia.

Ihan hurjasti voimia sinulle, joka kärsit hyperemeesistä juuri nyt!

Jos joku sun läheinen kärsii tästä nyt, sinullekin minulla on neuvoja niukasti, mutta ne toimivat: älä tarjoa ratkaisuja, vaikka hyvää tarkoittaisitkin. Todennäköisesti kaikki on jo kokeiltu. Suosittelen auttamaan arjessa, jos mahdollista ja kuuntelemaan, olemaan tukena.

Ootko sä kärsinyt hyperemeesistä tai raskauspahoinvoinnista ylipäänsä, miten selvisit?

Tästäkin aiheesta lisää instassa @tusinakoti, tervetuloa seuraamaan ja keskustelemaan.

-Reetta










tiistai 16. heinäkuuta 2019

Mun sisustuslempparit - näitä meillä on aina esillä sisutuksessa

Katselin tuossa ympärilleni syksyn sisustusta miettiessä ja huomasin, että meidän sisusuksessa on tiettyjä juttuja, jotka ovat aina esillä. Yksittäisiä esineitä tai teemoja, jotka eivät mene muiden esineiden tavoin kausittain kaappiin, vaan ovat meillä "aina muodissa". Rakastan vaihdella esillä olevia sisustusjuttuja, mut muutamat asiat eivät juuri sinne kaappiin koskaan eksy.

Sisustusjuttuja on mun mielestä kivaa aina lukea ja ajattelin nyt listata muutaman sellaisen sisustuslempparin, joita meillä on aina esillä ja joiden ympärille meidän sisustus oikeastaan ikäänkuin rakentuu. Tässä postauksessa on kuvia tästä rakennusajan kodista ja edellisestä.


Sisustustyynyt







Rrrrrrakasta muhkeita sisustustyynyjä, olen aina rakastanut ja niitä meillä onkin kaikkialla, aina. Eikä niitä siltikään ole koskaan liikaa, haha. Mun heikkous on myös tyynynpäälliset ja metsästelen niitä kirppareilta niin paljon, että mies välillä hermostuu muhun. Vaihdan tyynyihin päälliset noin kerran viikossa ja musta on ihanaa, kun niillä saa helposti muutettua huoneen ilmettä. Toki vaihto tapahtuu noin tiheään ihan sen vuoksi, että kaikkialla pyörivät koristetyynyt tuntuvat aika pian musta likaisilta. On kiva pestä ja laittaa puhtaat päälliset niihin.

Yleensä laitan erilaisia, parittomia ja jopa erivärisiä tyynyjä sohvalle, jotka kuitenkin mielestäni jotenkin sopivat yhteen.

Kukat ja kasvit






Muistan aina meidän ensimmäisen kodin kukkatilanteen: yksi viherkasvi ja sekin tekokasvi. Nykyään en osaisi olla ilman viherkasveja ja kukkia. Aika usein meillä on myös leikkokukkia maljakossa. Ne tuovat niin paljon kodikkuutta ja raikkautta huoneeseen.

Ennen tapoin viikossa jokaisen meille tulevan kukan tai kasvin, mutta nykyään musta on tullut vähän parempi hoitaja. Vanhin viherkasvi meillä onkin kohta nelivuotias, hyvä minä!


Nappulat



Katselin näitä iittalan nappuloita kauan haaveillen ja sitten joskus tilasin kaksi joulualesta todella edulliseen hintaan. Sain nuo kaksi ensimmäistä nappulaa juuri uudeksivuodeksi kotiin ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siitä on jo useampi vuosi ja edelleen vähintään joku nappuloista on aina esillä, vaikka määrä on vähän lisääntynytkin. Näihin en vain kyllästy, sopivan simppeli mutta nätti kynttilänjalka.



Erilaiset pullot









En tiedä, mikä vinksahdus tämä on, mutta mulla on tosi paljon erilaisia ja erivärisiä pulloja. Tai ehkä ne ovat oikeammin maljakoita, mut pulloiksi niitä kutsun kun ne sellaisilta musta näyttää. Näitä myyn ja ostan kirppareilla säännöllisesti, mutta aina niitä on useampi kaapissa ja esillä. Jotenkin tosi symppiksiä mun mielstä.


Marmorialusta






Tää pieni marmorinen tarjotin oli hieman samantyyppinen hankinta kuin nappulat. Kauan katselin ja haaveilin, sitten joulun jälkeen ostin. Ja kuten nappulat, tää on myös ollut ostohetkestä saakka koko ajan jossakin esillä. Se on niin kaunis!

Tämä ei myöskään lähde niin helposti pikkukäsien mukaan sohvapöidältä, koska on aika painava.



Taljat







Muista tän postauksen jutuista poiketen nämä ovat pari kuukautta vuodesta kaapissa. Laitan kaksi taljaani kaappiin kesäkuukausiksi, jotta ne tuntuvat entistä lämpöisemmiltä sitten syksyllä. Nämä ovat aitoja lampaantaljoja lähitilalta ja tiedän, että lampaat elivät hyvän elämän sekä kuolivat ihan muista syistä kuin talja. Turkistarhausta vastustan mutta ajattelen, että jos eläin on kuollut syystä tai toisesta, kannattaa sen jokainen osa ehdottomasti hyödyntää.

Kynttilät




Kynttilöitä meillä poltetaan aina, siis oikeasti aina. Syksyllä eniten, mutta myös keväällä ja kesällä. Kuten sisustustyynyillä, myös kynttilöillä on niin helppo tehdä erilaista tunnelmaa riippuen siitä, minkä värisiä kynttilöitä ostaa. Eniten meillä poltetaan valkoisia, mustia ja harmaita kynttilöitä mutta myös varmasti kaikkia värejä joskus. Ostan kynttiläni lähes aina Tigerista, siellä on edullisia parafiinikynttilöitä ja värit vaihtuvat aina vuodenaikojen mukaan, usein löytyy tosi kivoja sävyjä. Nää kynttilät myös istuu nappuloihin täydellisesti eikä tarvitse kikkailla mitään foliota ympärille.


Huh, olipa vähän haasteellista käydä tuhansia ja tuhansia kuvia läpi yrittäen löytää sieltä kaikkien kuvien joukosta juuri haluamiaan. Kaikkia en löytänyt, mutta onneksi muutamia (kymmeniä) kuitenkin.

 Nyt kun postausta aloin tekemään, mieleen tuli paljon muitakin juttuja, joita meillä on aina sisustuksessa, mutta ehkä jätän tämän postauksen nyt tähän. Ainakin erilaisia tarjottimia on paljon, niihin tykkään koota asetelmia sisustusesineistä ja sitten pieniä lamppuja, ihanaa kun niillä saa tunnelmaa ilman kirkkaita valoja.

Nää on mun ehdottomat sisustuslempparit, joita meiltä aina löytyy. Onko sulla joitakin tiettyjä juttuja, jotka ovat aina esillä, vaihteletko sisustusta vai tykkäätkö pitää sen muuttumattomana?


-Reetta