tiistai 29. tammikuuta 2019

Miten kotityöt jaetaan lapsiperheessä, kun toinen vanhemmista on töissä ja toinen kotona

Meillä on kotitöiden suhteen hyvä tilanne, miehen kanssa molemmat koetaan kotitöiden jakautuvan tasaisesti eikä meillä juuri väännetä niistä. Töitä ei lasketa ja yleensä ne tulevat hoidetuksi sen kummempia ajattelematta arjen lomassa. Aina tilanne ei ole ollut suinkaan sama, vaan tämä balanssi on saavutettu vuosien myötä. Toki tärkeässä roolissa on se, että tapamme elää arkea on vakiintunut kulkemaan sitä tuttua reittiä muuttuneista tekijöistä huolimatta, mutta tärkeintä on ehdottomasti molempien asenne! Meillä ihan tavallisistakin kotitöistä kiitetään toista ja asenne on mieluummin sellainen, että haluan tehdä jonkin asian toisen puolesta, ei sellainen, että lasketaan kuka on tehnyt eniten.

Miten meillä sitten jaetaan kotityöt?

Meistä molemmat ovat olleet välillä kotona lasten kanssa ja välillä olemme olleet molemmat töissä tai opiskelemassa samaan aikaan, yhteistä aikaa perheen kanssa siis ei aina ole ollut juuri ollenkaan. Näistä ajoista on jäänyt sellainen perinne ja ajatus, että kun olemme kaikki kotona, kotityöt yritetään jättää vähemmälle ja viettää oikeasti sitä vapaa-aikaa yhdessä. Jotta vapaa-aika olisi mahdollisimman vähän työlästä, haluan tehdä mahdollisuuksien mukaan kotityöt päivällä miehen ollessa töissä nyt, kun olen itse kotona lasten kanssa. Sitten kun hän tulee kotiin, on ihanaa nauttia siitä vapaasta ajasta ilman stressiä siitä, ettei huomiselle ole pestynä puhtaita vaatteita. Toki mukaan mahtuu niitäkin päiviä, jolloin otamme lasten kanssa totaalisesti lomaa kotitöistä, jopa karkaamme pyykkivuoria kyläilemään, mutta niinhän sen kuuluu mennäkin!
Tällä hetkellä siis teen suurimman osan kotitöistä ja se on mun mielestä ihan reilua ja luontevaa. Joskus päivät lasten kanssa ovat täynnä touhua ilman kotitöitäkin, mutta yleensä ehdin tehdä niitä ihan hyvin päivän aikana yhdessä lasten kanssa,  silloin kun lapset nukkuvat tai leikkivät keskenään. Teen suurimman osan kotitöistä mieluiten juuri päivisin, illalla sitten nautimme kiireettömyydestä. Tämä toimii siksikin parhaiten, että molemmilla on illalla miehen tullessa kotiin takanaan työpäivä ja molemmat tarvitsevat lepoa. Saattaakin tulla shokkina meille kaikille se kotitöiden määrä iltaisin, kunhan minäkin lähden joskus töihin, haha.

Vaikka meillä ei lasketakaan kotitöitä, on meillä yksi mittari: silloin kun molemmat tai toinen tulee kotiin töistä, ovat ”tilit tasan”. Kumpikaan ei ajattele toisen tehneen vähempää kuin itse, oli sitten ollut kotona tai töissä. Illalla tehtävät jutut tehdään yhdessä voimavarojen ja fiiliksen mukaan. Tämä ei ole toiminut meillä aina. Esikoisen aikaan minä olin kateellinen siitä, että mies sai käydä töissä ja minä olin kotona ilman autoa pitkät päivät. Mies taas ihmetteli, miten muka voin olla väsynyt ja tarvita omaa aikaa, olinhan vain kotona. Voi meitä, onneksi noista ajoista on opittu!



Me molemmat tiedämme, että kumpikaan meistä ei yritä luistaa kotitöistä ja sysätä vastuuta toiselle. Uskonkin että tämä on syy sille, miksi meillä ei niistä riidellä. Suurin osa kotitöistä menee itsekseen sen mukaan, mikä on mieluisin tai vähiten mieluisin työ itse kullekin. Minä esimerkiksi en varsinaisesti pidä siivouksesta, mutta siivoan yleensä aina, sillä tiedän mieheni inhoavan sitä niin paljon minua enemmän. Minä taas en voi sietää altaassa jo märkinä seisomaan ehtineiden astioiden nostelua koneeseen, joten mieheni tekee sen usein puolestani, jos sellainen kasa on päässyt kertymään. Näitä esimerkkejä on useita ja musta on ihanaa, että tämä toimii molempiin suuntiin niin hyvin!


Kotityöt ovat mun mielestä turha aihe riitelylle, onneksi meillä ei niistä riidelläkään kuin todella, todella harvoin. Sitä useammin kiitetään toista ruuanlaitosta, siivoamisesta, astianpesukoneen täyttämisestä, pyykäämisestä, halkojen hakemisesta, auton laittamisesta lämpeämään, kaikesta. Mikä tärkeintä, joustetaan. Vaikka joutuisi tulemaan sotkuiseen kotiin, lohdutetaan mieluummin rankasta päivästä eikä aleta tuskastella, kuinka tympeää on tulla kaaokseen.

Miten teillä jaetaan kotityöt? Riidelläänkö niistä?

-Reetta

perjantai 25. tammikuuta 2019

Muuttoviikko

Heippa täältä muuttokaaoksen keskeltä! Tämä viikko on ollut melko täynnä kaikennäköistä touhua, luonnollisesti. Vielä olisi vanhan kodin lattioiden pesu jäljellä sekä täällä uudessa tavaraa vailla paikkaa. (EDIT: Kävin siivoamassa koko asunnon loppuun, enää täytyy palauttaa avaimet, jee!) Mutta siellä se häämöttää jo, muuton loppu ja normaalin arjen alku! Tällä viikolla en ole ehtinyt kaivaa kameraa esille ollenkaan, joten postauksessa on kuvina niitä puhelimen räpsyjä, joita on otettu viikon varrella.
Tällä viikolla olen:
Matkustanut
Olimme esikoisen kanssa kahdestaan viikonlopun Helsingissä siskoni luona, kotiin tulimme maanantaina. Samana päivänä aloimme jo tosissamme touhuta muuttoa, karu paluu arkeen siis, hah. Meillä oli niin mukava reissu ja sen voimin olikin ihanaa aloittaa muutto!

Viisivuotias esikoiseni oli aika innoissaan reissusta, joka tehtiin aivan kahdestaan.
Pakannut ja purkanut
Vaikka meillä ei ole paljoakaan ylimääräistä tavaraa, on silti viisihenkisessä perheessä aika paljon pakattavaa ja purettavaa. Olen pakkaamisen kanssa melko tarkka, mutta se kyllä helpottaa sitten taas uudessa kodissa purkamista. Kirjoitan aina laatikon päälle ja vähintään kahdelle sivulle laatikon sisällön sekä päälle vielä huoneen, johon laatikko kannetaan. Tämä helpottaa mielettömästi! On nimittäin yhdessä muutossa tullut herättyä uudessa kodissa niin, että yksi huone oli täynnä merkkaamattomia laatikoita ja siitä laatikkoviidakosta sitten piti alkaa metsästämään aamupalalle astioita, apua.

Siivonnut ranteeni kipeiksi
Muutto on pakkaamisen lisäksi aina yhtä siivoamista. Tavallaan vähän harmittaa, että aina joutuu siivoamaan molemmat asunnot, uuden ja vanhan. 
Etsinyt tavaroille sitä oikeaa paikkaa
Tämä osuus muutosta on tavallaan paras ja tavallaan turhauttavin. Nautin tavaroiden järjestelystä paikoilleej ja tykkään, että kaikille tavaroille on oma paikkansa sekä haluaisin löytää sen heti. Olen kuitenkin todennut, että viisainta on löytää muutossa tavaroille ihan hyvä paikka, se oikea löytyy sitten arjen myötä. Oman haasteensa tähän tuo myös tieto asunnon väliaikaisuudesta. Ei ole järkevää hankkia säilytykseen mitään kalusteita tai korejakaan, vaan toimiva säilytys täytyy saada aikaiseksi niillä koreilla ja laatikoilla, mitä on. 

Vaatteille on käytössä ehkä hieman hankalasti pelkkä tankokaappi, mutta uskon saavani sen toimimaan näin ihan hyvin.

kestokasseista saa tehtyä helposti edullisia säilytyskoreja.
Nauttinut kiireettömyydestä
Kuulostaa jopa omaan korvaan hölmöltä, olenhan touhunnut koko viikon, haha. Verrattuna edellisiin muuttoihin tämä muutto on kuitenkin ollut ihanan rauhallinen. Saatiin lupa tulla tähän uuteen kotiin jo maanantaina, ja vanhan luovutus on vasta tämän kuun viimeinen päivä. Eniten tunnetta rauhallisesta muutosta on kuitenkin tuonut miehen lomaviikko, joka aivan sattumalta osui muuttoviikolle, aika hyvä tuuri! 
Käynyt ja käyttänyt lääkärissä
Muuttoviikolle on sattunut kaiken kiireen lisäksi myös useampi käynti terveyskeskuksissa ja verikokeissa. Toisaalta on ollut super helppoa lähteä, kun mies on ollut kotona. Yleensä arkena mun täytyy ottaa kaikki kolme lasta mukaan kaikkialle, minne menen.


Fiilistellyt uutta kotia
Vaikka tämä asunto on väliaikainen vuokrakoti rakennusprojektin ajaksi, alkaa se tuntua jo kodilta. Näiden useiden muuttojen ansiosta ollaankin opittu pitämään kotina melkein mitä vain asuntoa, jossa meillä on oma perhe ja tavarat. Tässä meidän on hyvä asua siihen saakka, että saamme ihan oman kodin valmiiksi. Meillä on 15 neliötä enemmän kuin edellisessä asunnossa, oma piha, takka, kodinhoitohuone ja kaksi vessaa, täydellistä!

Vuokrakodeissa oppii elämään sovussa sellaistenkin ratkaisujen kanssa, joita ei itse olisi tehnyt.

Niin kauan kaivattu oma piha! En malta odottaa, että pakkaset hellittävät hiukan ja päästään kunnolla nauttimaan tästä luksuksesta!
Ollut ylpeä lapsistamme
Stressasin hieman, miten lapset suhtautuvat muuttoon, mutta turhaan. Tytöt ovat olleet muutosta ja isommasta huoneestaan niin innoissaan, että ovat lähinnä innoissaan leikkineet päivät pitkät. Vauvallakin on ollut täällä niin paljon tutkittavaa, että sairastelusta huolimatta hän on ollut hyvällä tuulella ja innoissaan. Se on kyllä totta, että lapset ovat paljon sopeutuvaisempia, kuin me osaamme ajatellakaan!

Pienet varpaat lämmittelemässä takan äärellä. ♡
Mukavaa viikonloppua sulle! Toivotaan, että maanantaihin mennessä täälläkin alkaa näyttää jo hyvältä.
-Reetta

torstai 17. tammikuuta 2019

Lapsiperheelle sopiva talo - meidän tulevan kodin piirustukset

Reilu vuosi sitten katselimme meille kotia, alunperin olisimme halunneet ostaa valmiina ja välttyä rakentamiselta, mutta ei sitä täydellistä vain tullut vastaan. Yhtenä iltana sitten meidän ystäväpariskunta lapsineen oli meillä kylässä ja jostakin lensi ilmoille vitsi, että aletaan rakentaa yhdessä samalle tontille. Silloin sille vitsille naurettiin, nyt heidän kanssaan yhteiselle tontille on raivattu tila kahdelle omakotitalolle. Siitä heitosta tuli siis totta, ja hyvä niin! Kun rakentaa samaan aikaan ja samaan paikkaan, voi säästää monissa kuluissa ja apua on aina lähellä (Lähinnä me ensirakentajina saamme hyötyä heidän tietämyksestään, jota he ovat saaneet jo edellistä taloaan rakentaessa, tuskin meistä heille on juuri hyötyä, haha).  Sitten talojen valmistuttua on huikeaa, että lapsille on naapurissa samanikäisiä leikkikavereita ja meille aikuisille samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Tontti on iso, joten molempien talot ovat kuitenkin omassa rauhassaan ja pihoja erottaa pieni metsäkaistale. 
Nyt kuitenkin niihin kuviin! 



Omalle rauhalliselle, metsään rajoittuvalle takapihalle avutuu isot ikkunat.

Talo tien puolelta. Sisäänkäynnit ovat kätevästi saman katoksen alla auton kanssa.

Halusimme kodistamme ulkonäöltään ajattoman , joten päädyimme perinteiseen harjakattoon. Talossa on yksi kerros ja neliöitä 147. Olohuoneessa ja keittiössä on reilusti isoja, lattiasta alkavia ikkunoita, niistä saamme paljon luonnonvaloa sekä luonnon osaksi sisustusta. 
Erityisesti tähän pohjaratkaisuun olen erittäin tyytyväinen. Meillä oli paljon sellaisia juttuja, jotka haluttiin tulevaan kotiimme ja tässä on ne kaikki, huippua! Mieheni suunnitteli ja piirsi kotona ruutupaperille pohjan, jonka sitten toimitimme Jopera oy:lle. Siellä suunnittelija piirsi luonnostelemamme pohjan puhtaaksi ja hioimme yhdessä yksityiskohdat kuntoon. Ihanaa rakentaa koti, joka on suunniteltu täysin meidän toiveiden ja tarpeiden pohjalta! Tässä pohjakuva koko talosta, alempana vielä eriteltyinä muutama kohta, joita halusin näyttää vielä tarkemmin. Piirtelin selvennykseksi punaisia viivoja niiden huoneiden seiniin, joita erittelen.



Kodinhoitohuone oli ehdottomasti sellainen juttu, mistä emme halunneet tinkiä. Niinpä siellä on reilusti tilaa ja kaapistoa. Tähän tilaan yhdistimme arkieteisen siten, että kuraiset saappaat ja pyykkihuolto eivät ole kuitenkaan ihan vierekkäin, vaikka samaa tilaa ovatkin.


Arkieteiselle on oma "kolonsa", jotta kura pysyisi poissa muusta kodinhoitotilasta.

Lasten oma aula on yksi parhaista tämän talon jutuista! Halusimme tehdä huonejärjestelyn niin, että menoa ja ääntä saa helposti rauhoitettua sekä lapset saavat isompana halutessaan vähän yksityisyyttä. Sen vuoksi lastenhuoneiden keskelle suunniteltiin liukuovella keittiöstä tarvittaessa erotettava aulatila. Nyt lasten ollessa pieniä tällä järjestelyllä saa rauhoitettua lasten unta silloin, kun muualla mekastetaan ja sitten isompana lapset saavat omaa rauhaa (sekä me vanhemmat  silloin, kun teinit valvovat kavereidensa kanssa omassa päädyssään ja me vanhukset haluamme mennä nukkuaan ajoissa). Aula tuo myös kivasti lisää tilaa leikeille ja touhuille, kun huoneet ovat maltillisen kokoisia.



Nämä ahtaat kerrostaloasunnot eivät ole olleet juttumme,  omaan tulevaan kotiimme halusimmekin ilman muuta avoimen keittiö- olohuonetilan isoilla ikkunoilla ja vinolla sisäkatolla. Keittiössä on iso saareke ja ruokapöytä tulee valoisaan erkkeriin isojen ikkunoiden kanssa. En malta odottaa, että saan teetä juodessa katsella isoista ikkunoista omaa pihaa ja metsää.♡ Nyt kerrostalossa  näen vain naapuritalon ruskean tiiliseinän.  Olohuonetta ja keittiötä jakaa uunimöhkäle, jossa on olohuoneen puolelle takka ja keittiöön leivinuuni. Ehkä minusta tulee vielä kunnon emäntä ja opin paistamaan rieskaa sekä leipäjuustoa omassa uunissa, haha! 
Meidän makuuhuoneessa on vaatehuone, jonka kautta pääsee myös kodinhoitohuoneeseen. Uskon, että nyt lasten ollessa pieniä säilytämme kaikkien meidän vaatteet vaatehuoneessa kätevästi pyykkihuollon vieressä. 

Myös vanhempien makuuhuoneessa on iso, lattiasta lähtevä ikkuna.

Tällainen koti meille on tulossa. Me ollaan aivan innoissamme, emmekä millään malttaisi odottaa, että pääsemme tuonne asumaan. Pitkä urakka on  edessä, mutta varmasti kaiken arvoinen! Jollekin se on ehkä vain talo, tavallinenkin, mutta meille unelmiemme koti. ♡ 
- Reetta
Kuvat ovat talotoimittajamme Jopera oy:n  piirtämiä.

maanantai 14. tammikuuta 2019

Kun väsyttää, mutta ei nukuta

Vaikka haluankin pitää blogini hyvän fiiliksen paikkana, tahdon silti puhua tärkeäksi kokemistani asioista, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Yksi niistä on uni. Lasten jälkeen aivan erilaiseen merkitykseen noussut perustarve, josta on varmasti useimmissa lapsiperheissä vajausta enemmän tai vähemmän.

En ole koskaan ollut mitenkään hyvä nukkuja, ehkä tarkemmin nukahtaja. Vaikka olisin kuinka väsynyt, illalla minulla menee lähes poikkeuksetta aika kauan aikaa nukahtamiseen. Koko mun ja miehen yhteisenä aikana olen nukahtanut ennen miestä varmasti alle kymmenen kertaa, vaikka menemme nukkumaan yhtä aikaa joka ilta. Sitten jos (ja kun) joudun yöllä heräämään, mun on vaikeaa saada kiinni unesta uudelleen. Mies taas on sellainen, että voi nukahtaa lähes minne ja milloin vain päättää niin tehdä, tuosta taidosta olen kyllä hieman kateellinen!
Unettomuus ja valvominen menevät mun kohdalla aina hieman kausittain. On kausia, jolloin en saa nukuttua oikein millään ja sitten niitä hieman helpompia aikoja. Nyt on ollut turhan kauan päällä sellainen vaihe, että en saa nukuttua lähellekään tarpeeksi.





Tavallisesti mun yö menee nykyään näin: Muut nukkuvat, minä en. Yritän nukkua, yritän olla yrittämättä liikaa, josko sitten nukahtaisin vahingossa. Stressaan tulevaa aamua, haaveilen kevyitä pitääkseni valvottavat ajatukset kurissa. Yleensä nukahdan yhden ja kolmen välillä. Kuopus herää usein juuri kun olen saamassa unenpäästä kiinni, joten havahduttuani siihen valvon, taas. Hän herää viimeistään viiden aikoihin yhden kerran, jolloin herään minäkin valvomaan, tällä kertaa usein aamuun saakka. Väsyttää ja nukuttaa, mutta uni ei vain tule. Sitten kun uni viimein yrittää tulla, isommat lapset jo heräävät. Aamulla yleensä sitten voisin nukkua, enkä millään meinaakaan pysyä hereillä. Todella ärsyttävää! Liian usein mun unet jäävätkin neljään tuntiin tai jopa alle.
En kokenut tätä nukahtamisen vaikeutta juurikaan ongelmaksi ennen lapsia, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tarvitsisin jonkin keinon avukseni nukkumiseen. Kun on valvonut enemmän tai vähemmän viisi vuotta, alkaa se yhdessä raudanpuutteen kanssa hieman väsyttää. Musta tuntuu, että olen kokeillut lähes kaiken mahdollisen, mutta mikään ei tunnu tuovan juurikaan apua.





Ollaan mun miehen kanssa niin erilaisia nukkujia, että lopulta se on ainoa vähän helpottava tekijä. Kun minä en nuku yöllä, mies antaa mun usein nukkua viikonloppuna aamulla, jos silloin uni vain tulee. Monesti teemmekin niin, että minä nukun aamulla ja jos mies on väsynyt, menee hän vielä päiväunille herättyäni. Jos itse erehdyn nukkumaan päivällä, ei uni tule sitä pientä vähääkään yöllä.
Musta tuntuu, että olisi viimeinkin aika saada jotakin tolkkua tähän nukkumiseen. Toivon todella että nyt muuton jälkeen tilanteeseen tulisi hieman helpotusta kun elämä rauhoittuu taas. Onko sulla jokin erityinen keino, josta on ollut apua nukkumiseen? Jos on niin kerro ihmeessä! 

Tsemppiä tähän viikkoon ja kauniita unia!

-Reetta

perjantai 11. tammikuuta 2019

oikeasti hyvä teeleipä - tämän ehtii tehdä kiireisenkin arjen keskellä

Laitoin eilen instagramiin kyselyn siitä, kiinnostaisiko maailman helpoin ja tajuttoman herkullinen resepti teeleivälle. Vastanneista 97% oli sitä mieltä, että kiinnostaa, joten tänään luvassa ohje tähän meidän luottoleipään. Teeleipä, tuo ensimmäisellä kotitaloustunnilla opittu pikaratkaisu silloin, kun kaapeissa ei ole ”mitään”.Tällaisissa tilanteissa meillä on aina tehty teeleipää, kunnes tuunasin siitä kerran vahingossa niin hyvää, että nykyään meillä syödään teeleipää silloin, kun tekee mieli jotain hyvää iltapalaksi. Tähän teeleipään löytyy ainekset varmasti lähes aina kotoa ja valmistukseen ei mene kuin hetki.



Tarvitset:

3 dl  vehnäjauhoja
3 dl  kaurahiutaleita
3 dl  maitoa
3 rkl  ruokaöljyä
3 tl  leivinjauhetta
1 tl  suolaa
0,5 dl  tummaa siirappia
1 dl  juustoraastetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa. Nostele ja painele taikina pellille haluamasi kokoisiksi leipäsiksi. Paista 225 -asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Nauti lämpimänä.

Juusto ja tumma siirappi nostavat leivän pinnalle tummia herkullisia palleroita, joita ei kannata säikähtää ja luulla leivän palamiseksi, kuten allekirjoittanut ensimmäisellä kerralla teki ja otti leivän liian aikaisin uunista. Jos teen isomman määrän leipää, teen tämän ohjeen puolitoistakertaisena ja levitän taikinan vain levyksi pellille, sitten hieman jäähtyneenä leikkaan saksilla paloiksi. Tämä ei ole ehkä se terveellisin teeleipä mutta niin hyvää, että tätä kehtaa tarjoilla vaikkapa yllätysvieraille hyvillä mielin, nam! Seuraavan kerran ajattelin laittaa juustoraasteen tilalle porkkanaraastetta, siitäkin voisi tulla herkullinen.  



Mun mielestä maailma saisi olla täynnä tällaisia oikeasti herkullisia pikareseptejä. Usein tekee mieli jotakin hyvää, mutta aika ja jaksaminen ei anna periksi alkaa alusta saakka leipomaan esimerkiksi sämpylöitä. Toivottavasti sulle oli iloa tästä meidän monet illat pelastavan leivän ohjeesta! Mun pitäisi vielä tänään jaksaa vääntää yhden nettikaupan kanssa siitä, onko mahdollista jättää korvaamatta viallista monen kympin lelua, jolla lapsi ehti leikkiä vain muutaman tunnin ennen sen rikkoutumista, huoh. Onneksi sain avukseni kilpailu- ja kuluttajaviraston. 

Ihanaa viikonloppua sulle! Jos teet mun ohjeella teeleipää niin kerro ihmeessä, tykkäsitkö.

- Reetta

tiistai 8. tammikuuta 2019

Hampaiden harjaus lasten kanssa - meillä tästä ei neuvotella

Tämä postaus on ollut minulla useamman kerran työn alla mutta on tuntunut siltä, että kiinnostaakohan tällainen aihe ketään. Sitten törmäsin keskusteluun siitä, miten hankalaa lasten hampaat onkaan saada pestyä. Päätin sitten julkaista tämän. Kaikessa yksinkertaisuudessaan postauksen, joka kertoo meidän hammaspesuista, haha.
Hampaiden harjaus, tuo useimmissa lapsiperheissä kinaa aiheuttava iltatoimi. Meillä hampaat on saatu onneksi pestyä yllättävän vähällä vääntämisellä ainakin tähän saakka. Lapset muistavat myös itse huolehtia puhdistuksesta. Lapsen luonne vaikuttaa paljon siihen, tuleeko esimerkiksi hampaiden harjauksesta vääntöä vai ei, mutta uskon meidän aikuisten voivan vaikuttaa tähän paljonkin. Meillä on huomattu hyviksi tiettyjä juttuja, joiden avulla hampaiden pesusta on tullut rutiini, josta ei tarvitse kinata. Itse asiassa tytöt vuorottelevat siitä, kumpi saa tulla hampaineen harjattavaksi ensin. Tässä meidän perheessä toimivaksi havaittuja keinoja.





Kerromme lapsille selkeästi, miksi hampaat pestään

Lapset ovat paljon fiksumpia kuin usein huomaammekaan. Kun lapselle kertoo selkeästi syyn hampaiden harjaukselle, lapsi usein haluaa harjata hampaansa. Tässä hyvänä apuna ovat kirjat ja esimerkiksi hampaiden hoidosta kertovat lastenohjelmat. Muutenkin kannatan lapsille asioiden kertomista niiden oikeilla nimillä. Toki lapsen ikätaso huomioiden.

Emme lipsu

Meinasin jo kirjoittaa, että meillä hampaiden harjauksesta ei keskustella, mutta siitä tulisi aika väärä kuva, haha. Meillä kyllä keskustellaan paljonkin, mutta ei neuvotella. Hampaat pestään joka tapauksessa. Kun harjauksesta tulee yhtä luonnollinen osa päivää kuin esimerkiksi syömisestä, ei lapsikaan helposti kyseenalaista sitä, tarvitseeko niitä hampaita pestä vai ei.

Sadut ja laulut

Tämä on ehdottomasti tärkein! Meillä pyritään siihen, että hampaiden harjaus ei olisi sama kuin tylsä hetki. Meillä hampaiden harjauksen yhteydessä joko lauletaan lauluja  keksityillä sanoilla tai kerrotaan pikasatuja. Mitä hölmömpi laulu, sitä paremmin viihtyvä lapsi. (Meidän vessasta siis välillä raikaa ihan aikuisen laulamana esimerkiksi: ”P, niinkuin pieru p-p-pieru”, apua!)
Olen kyllä sitä mieltä että lapsen on hyvä oppia myös se, ettei kaiken tarvitse olla aina hauskaa, mutta hampaiden harjaus on niin tärkeä juttu, että haluan sen olevan lapselle mieluummin mukava hetki kuin ihan tyhmä juttu.





Sähköhammasharja

Meillä kaikille lapsille on ostettu sähköhammasharja reilun vuoden iässä, vaikka niissä lukeekin kyljessä että kolmivuotiaasta ylöspäin. Olen tarkistanut myös hammaslääkäriltä, ettei sähköharjan käytöstä ole mitään haittaa. Lapsen hampaat tulevat kunnolla puhtaiksi ja sähköharja on sekä lapselle että harjaavalle aikuiselle paljon tavallista harjaa miellyttävämpi. Kuopukselta tämä vielä puuttuu, mutta pian aiomme ostaa sähköharjan myös hänelle.

Lapselle päätösvaltaa

Niinkin pieni juttu, kuin hammastahnan valinta, on lapselle iso ilo! Meillä tytöt saavat valita kaupasta tahnan itse vaihtoehdoista, jotka ovat heille fluorimäärältään sopivia. Myös sähköhammasharjojen vaihtopäitä on vaikka miten monenlaisilla kuoseilla, joista lapset saavat valita vuorotellen ostettavan pakkauksen. Aamuisin he myös saavat harjata hampaansa itse.







Mun mielestä terveet hampaat ovat sellainen lahja lapsille, minkä eteen kannattaa vähän nähdäkin vaivaa. Uskon, että he varmasti osaavat arvostaa sitä sitten vanhempana. Aikuisuudessa tai nuoruudessa on myös hankalaa oppia huoletimaan rutiininomaisesti hampaistaan, ellei sitä ole opittu jo lapsuudessa. Nyt lapsuudessa luodaankin pohjaa suuhygienialle koko elämää ajatellen.

Onko sulla jokin erityinen kikka, jolla hampaat saadaan harjattua ilman ongelmia vai taistellaanko teillä joka ilta siitä? Olisi kiva kuulla!

-Reetta

perjantai 4. tammikuuta 2019

Miten tässä taas näin kävi? - Muutto

Tämä asunto on meille viiden vuoden aikana viides, muuttaa olemme saaneet siis enemmän kuin tarpeeksi! Olimmekin pyhästi vannoneet ettemme muuta enää kertaakaan, ainoastaan uuteen omaan kotiin sen valmistuttua. Mutta tässä sitä taas ollaan; pakkaamassa tavaroita. Miksi ihmeessä?

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän kodin olisi pitänyt valmistua ennen vanhimman lapsen esikoulua, jotta saisimme rauhoittua uuteen ympäristöön ennen erilaisen arjen alkamista. Aikatalu on kuitenkin venynyt ja tajusimmekin, että meidän tuleva pieni eskarilainen ehtii käydä esikoulua ainakin puoli lukukautta ennen talon valmistumista. Emme missään nimessä halua, että hän joutuu vaihtamaan koulua kesken lukuvuoden, eli hän aloittaa tulevan kodin lähellä koulussa eikä täällä. Se taas tarkoittaisi sitä, että minun olisi kuskattava esikoinen joka aamu täältä koululle ja iltapäivällä takaisin (kaksi pienempää mukanani) meille kaikille aika työläs matka. Ilman ruuhkiakin lapset joutuisivat istumaan vähintään tunnin päivässä autossa näiden ajojen vuoksi, eikä se kuulosta kenellekään kovin hauskalta. Etenkin kun väli harvoin on ruuhkaton ja matkoihin menisi varmasti todellisuudessa vielä kauemmin. Siihen lisäksi tietysti kaikki muu ajo tontille ja takaisin, huh.

Olemme tontin ostamisen jälkeen kyllä punninneet muuttoa lähemmäs raksaa muutenkin, mutta aina tulleet siihen tulokseen, että jaksamme kyllä hoitaa sen täältä käsin. Emme ole olleet valmiita näkemään niin isoa vaivaa sen vuoksi, että meidän olisi helpompaa asua lähempänä. Kuten varmasti kaikki vanhemmat tietävät, lapsensa eteen sitä tekee mitä tahansa eikä tästä enää juuri keskusteltu sen jälkeen, kun tajusimme miten kova työ eskarilaiselle tuon matkan kulkeminen olisi sen kaiken muun uuden oppimisen rinnalla.

Vaikka muutto ei ihan pikku juttu olekaan, olemme nyt tyytyväisiä että päädyimme lopulta siihen. Uusi asunto on sopivasti puolivälissä koulua ja meidän raksaa, molempiin voi vaikka pyöräillä lasten kanssa. Asunto on tätä isompi paritalo, jossa on monta kaipaamaamme juttua, kuten pieni kodinhoitohuone, erillinen wc sekä oma piha! En malta odottaa sitä, miten paljon ulkoilu helpottuukaan! Meille kaikille on myös ihan hyvä päästä tutustumaan uusiin ympyröihin jo valmiiksi, sitten ympäristö neuvoloineen on tuttu, kun muutamme lopulta siihen omaan kotiin. Jatkossa myöskään tontilla urakoiva mies ja muut eivät ole reppueväiden ja ABC:n varassa, vaan voivat helposti käydä meillä syömässä.

Tämä muutto on loppujen lopuksi monelta kannalta ajateltuna hyvä juttu! Lapset odottavat innoissaan sitä, että saavat leikkiä omalla pihalla ja paistaa asunnon takassa makkaraa. Ei siis auta kuin taas kääriä hihat ja jatkaa hommia, tämän asunnon on oltava tyhjä jo loppukuusta. Onneksi meille on kertynyt muutoista rutkasti kokemusta, joten tiedämme melko tarkoin, miten tämä kannattaa hoitaa, haha. Rentoa viikonloppua sinulle! Minä jään odottamaan välittäjää, joka tulee hakemaan avaimet ja sopimaan näyttöaikoja tähän asuntoon.

-Reetta